Aurinkoisena syyskesän päivänä ei voisi kuvitellakaan Ylöjärven Korpisaarta verrattomampaa kesänviettopaikkaa.
Antero ja Helena Vesa ovat onnekkaita, sillä heillä on taivaallinen kesäpaikka tuolla Näsijärven saarella.
Vesan suku muutti Korpisaareen jo 1930-luvun loppupuolella, minkä takia Antero saaren tarinasta kiinnostuikin. Kirjahan siitä sitten syntyi.
– Siinä se nyt on, Antero ja Helena Vesa toteavat kuin yhdestä suusta ja tarkastelevat tyytyväisinä kesäkuussa julkaistua kirjaansa Korpisaari – Lomasaari.
Teoksen kirjoitusprosessi oli pitkä ja kivinen.
Vuoden 2000 keväällä Antero Vesa sai inspiraation kirjan tekemiseen, kun edellinen kirjoitusprojekti, Tampereen Kisatovereiden historiikki, oli loppusuoralla.
– Silloin tuli idea, että tästä saarestahan voisi tehdä myös historiakirjan, ikään kuin elämäkerran. Täällä on sentään parin maatalon lisäksi kolmattakymmentä vapaa-ajan asuntoa, joten kiinnostus saaren menneisyyteen oli suuri.
Kirjoitusurakan alku sujui verkkaisesti, mutta sitten tuli pitkä hiljainen vaihe.
– Alussa oli olevinaan jonkinlaista innostusta ilmassa, kunnes homma jäi lepäämään laakereilleen moneksi vuodeksi, Antero toteaa.
– Sinä kerroit monelle, että tällainen kirja on tulossa. Jonkin ajan kuluttua ihmiset alkoivat perätä tuota kirjaa, puoliso Helena Vesa naurahtaa miehelleen.
Ihmisten puheet saivat Antero Vesan tarttumaan kynään ja pyöräyttämään opuksen valmiiksi.
– Muutama vuosi sitten ihmiset alkoivat puhua, ettei tuo jätkä saa mitään aikaiseksi. Silloin päätin napata itseäni niskasta kiinni. Materiaalia oli tuolloin jo oikein mukavasti kasassa, koska sain keruutyössä apua muilta ihmisiltä.
Vaimon tuki oli tärkeää.
– Hän potki minua liikkeelle aina uudelleen. Loppumetreillä teimme kirjaa yhteispelillä. Vaimo esimerkiksi oikoluki koko teoksen, mikä on aimo urakka.
Nimi kovakantiselle saatiin Ylöjärven Sanomien vuonna 1969 tekemästä jutusta.
Toukokuun lopussa painosta tullut nide on omakustanne.
– Olisin saanut taloudellista tukea kirjan kirjoittamiseen sieltä sun täältä. Mutta tämä olisi tarkoittanut sitä, että muut päättäisivät, mistä minä kirjoitan. Pidin pääni: ei tässä muiden mielipiteitä tarvita, mies pukahtaa.
– Tällä hetkellä olemme vielä jonkin verran pakkasella paino- ja taittokuluista. Myymättä on enää kymmenkunta kirjaa. Ja kun kaikki on myyty, jäämme jopa hivenen voitolle, vaikka tämä on vain silkka eläkepäivien harrastus. Ei tämän kirjaprojektin päälle mitään laskettu, vuonna 2008 Moro-lehden urheilutoimittajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Antero Vesa toteaa.
Kirjailija ei ole pitänyt eepoksen julkaisusta suurta elämää – vaatimaton mies kun on. Lyhyen tenttaamisen jälkeen käy ilmi, mistä kirjaa voi hankkia luettavakseen.
– Ylöjärven Leija-kirjastoon olen toimittanut muutaman kappaleen. Käytännössä tämä on sellainen sisäpiirikirja, etten halua sitä väkisin myydä.
– Lähetin kirjan valmistuttua saarelaisille myyntikirjeen, jossa totesin opuksen olevan sekava ja tylsä, joten ostamisesta saa syyttää vain itseään. Ilmeisesti ihmiset pitivät kirjettäni vitsinä, sillä kirja on tehnyt hyvin kauppansa.
Vain yksi saaren asukas jätti kirjan ostamatta.
– Hän perusteli päätöstä sillä, että muutenkin teette kirjalla niin suuren tilin, Antero Vesa naurahtaa.
Kiintoisa
historia
Kolmannessa polvessa Korpisaaressa viihtyvä Vesan pariskunta ei ole ainoa, jonka historia saarella on mittava.
– Saaren toisessa päässä asuu tällä hetkellä kahdeksannen polven edustaja. Isoäitini rakennutti mökin tänne vuonna 1942, mutta ensimmäinen asukas saareen tuli jo 1840-luvulla, Antero Vesa kertoo.
Alkuperäiset asukkaat rantautuivat tänne miehen mukaan sattumalta.
– Mutalan Kyöstilästä yhden talon renki ja toisen talon piika saivat naimisiin mentyään saaren Pohjankylän puoleisesta päädystä torpan itselleen.
– Kyöstiläläisillä sijaitsi Korpisaaressa myös jonkinlainen kalamaja, hän lisää.
Saaren ja rannan välinen silta ei ole alkuperäinen.
– Se ei ole enää se niin sanottu romanttinen silta, joka rakennettiin tänne talkoilla 1950-luvulla. Ennen sillan valmistumista saaren asukkaita saattoi pitää yhtenä suurena perheenä, sillä sillan eteen tehtiin yli kymmenen vuotta talkoita ja kerättiin varoja, mies jatkaa.
Kulkuyhteys saaren ja mantereen välillä oli merkittävä tekijä saaren kiinnostavuuden kannalta.
– Kun silta valmistui, ihmiset alkoivat entistä enemmän kiinnostua saaresta ja tonttikauppa starttasi.
Korpisaari-kirja käsittää paitsi saaren myös Mutalan historiaa.
– Jonkin verran olen käyttänyt lähdeteoksena Helena Honka-Hallilan Ylöjärvi-kirjaa, mutta käsittely keskittyy kuitenkin Korpisaareen. Kirjassa on myös henkilöjuttuja sekä -tarinoita. Lisäksi ihmisten väärin muistamiset ovat antaneet oman silauksensa kokonaisuuteen, Antero Vesa tiivistää.
Tahattomasta väärin muistamisesta Antero Vesa kertoo esimerkin.
– Eräs nyt jo edesmennyt mies muisteli isoisäänsä Kustaa Korpisaarta, joka ei oman kertomansa mukaan koskaan ollut käynyt koulua. No, tutkin kaupunginarkistosta, ja kävi kuitenkin ilmi, että mies oli saanut neljänä vuonna Mutalan koulusta päättötodistuksen.
Kirjoitusurakan aikana Vesaa huvitti myös eräs toinen tapaus.
– Yhdellä naisella oli hyvin tarkka mutta valikoiva muisti. Hän esimerkiksi väitti, ettei Korpisaaren kummastakaan isosta talosta osallistuttu kansalaissodan kaltaisiin rähinöihin. Jostain syystä toisesta talosta oltiin kuitenkin vankileirillä, Antero Vesa antaa esimerkin.
Kirjan sisältö poikkeaa tavallisesta historiankirjoituksesta.
– Tässä kirjassa on sellaista arjen historiaa, tavallisten ihmisten kertomuksia, Helena Vesa selvittää.
Korpisaaresta on ponnistanut paljon urheilijoita.
– Jonkin verran kritiikkiä on herättänyt kirjan niin sanottu urheiluosuus, josta jotkut ovat ottaneet nokkiinsa. Siinä on väärien henkilöiden nimiä, kun pitäisi olla oma nimi listassa, Antero Vesa naurahtaa.
Saarelaisten perillisiä on tämän hetken huippu-urheiluelämässä.
– 18-vuotias Aleksi Mäkelä, neljännen polven korpisaarelainen, teki juuri Tampereen Ilveksen kanssa liigasopimuksen, Antero Vesa tietää.
Korpisaarta ei käsitellä nyt ensimmäistä kertaa kirjallisuudessa.
– Kimmo af Ursin, joka on Korpisaaren asukas, kirjaili telkkiä käsittelevän lintukirjan, jossa on kuvia myös Korpisaaresta. Tässä saaressa on yli 60 telkänpönttöä.
Opus on saanut pääasiassa hyvää palautetta.
– Ihmiset ovat olleet oikein tyytyväisiä teokseen, vaikka siinä kuulemma kehutaan liikaa vääriä henkilöitä, Antero Vesa naurahtaa.
– Moni ihminen on pitänyt nidettä hyvin valaisevana, koska siinä käydään niin arkista historiaa läpi, Helena-vaimo kiteyttää.
