Timo Soinin puheista on minulta kyselty, eikös ole hyvä tyyli. Sanonnoista on yksi konkreettinen esimerkki. Mieleeni on jäänyt sutkaus Helsingin Punavuoren asukkaista, jotka Soinin mukaan juovat punaviiniä. Itsellä ei ole aavistustakaan, mihin sanonta liittyy. Onneksi internetin hakukoneet tunnistavat asian. Taustalla on Hakkaraisen puolustaminen. Omissa vaalivalvojaisissaan juhlinut kansanedustaja tuo kuulemma maahan enemmän ulkomaanvaluuttaa kuin punavuorelaiset vihervasemmistolaiset.
Mennään Suomen poliittisessa historiassa vaalirahoitukseen liittyvien skandaalien aikaan. Keskustan Kalli oli sanonut legendaarisen kommenttinsa. Lakia ei ole pakko noudattaa, koska siitä ei tule sanktiota. Kaikkien kehittyvien maakuntien Suomen keskellä Soini sutkautti, että antaa mädän pursuta. Unohdettu, sorrettu kansa kiittää ja kuittaa. On syntynyt uutta retoriikan historiaa. Joka tapauksessa ajallisesti seuraavat eduskuntavaalit olivat vuonna 2011, ja tuli se kuuluisa iso jytky. Maasta se pienikin ponnistaa. Vai pitäisikö sanoa, että sanasta se pienikin ponnistaa?
Soinille voi sanoa myös kritiikkiä. Perussuomalaisten on helppo arvostella muiden vaalirahoitusta. Äkkiseltään ei nimittäin tule mieleen mitään tahoa, joka merkittävästi haluaisi sitä puoluetta rahoittaa. Joillakuilla kansanedustajilla oli taloudellisesti erittäin helppoa. Muutaman tuhannen euron vaalikampanjalla avautui paikka Suomen senaattiin. Konkreettinen hämmästys pylvästalossa oli kaikille osapuolille aitoa. Sen puolueen sisäisestä rahapolitiikasta sen sijaan riittää juttua. Kriitikkojen mukaan lehdistötukea valuu säätiöön. Sinällään viisasta varautumista, ettei konkurssi vain toistu.
Toinen esimerkki pysyvästä vaikutelmasta taitaa olla tuttu perussuomalaisten puoluevaltuuskunnan kokouksesta. Kokouksessa Soini ilmoitti, että persu ei myy persettä. Aivan ensinnä kerron, että alatyylinen sanavalinta ei edusta arvojani. Mutta sanottu mikä sanottu, ja siinä on sisällä myös puolueen kansanomainen lyhenne. Taas kerran varsinainen asiayhteys on todellisen hämärän peitossa. Liekö sillä mitään merkitystä pitkässä juoksussa.
Vuolaassa kerronnassa täytyy olla myös huonoja sanavalintoja. Oma ehdotukseni on Soinin uhoaminen herrojen huvikuunareista. Asian kieltäminen sai taas sutkauksen aikaan. Hallitusneuvotteluissa niin sanotusti yhdessä puristetuilla ajatuksilla ei välttämättä ole isää, äitiä eikä serkunpoikaa.
Suomen eduskuntavaaleissa äänestäjältä kyllä puuttuu kuluttajansuoja. Puolueet helposti unohtavat vaalipuheensa, muodostavat hallituksen kenen kanssa tahansa ja sopivat kiireisissä hallitusneuvotteluissa mitä tahansa. Silti Soini elää unelmaansa, ja sitä pitää kunnioittaa.
marko@markotaipale.fi
