Asfalttihommat ovat kaikille tekijöilleen kesätyötä. Teitä ei päällystetä talvisin. Ylöjärveläisen Aleksi Haukijärven pesti asfalttityömailla oli kuitenkin kesätyö ihan perinteisessä merkityksessään.
Elo Hämeenpuistossa Tampereella on aamukahdeksalta verkkaista. Kaupunki vasta heräilee alkavaan päivään.
Puiston kupeessa joukko huomiovaatteisiin pukeutuneita asfalttimiehiä on kuitenkin hyörinyt työn touhussa jo hyvän tovin. Koneet hurisevat, ja tuore asfaltti hehkuu mustuuttaan.
Täällä heinäkuisena päivänä lapioon tarttuu ja koneita käsittelee myös nuori ylöjärveläinen Aleksi Haukijärvi.
Hänen kesäpäivänsä kuluivat asfalttityömailla, mutta näillä hetkillä suviduuni alkaa olla muisto vain, sillä arki Ylöjärven lukiossa koittaa jälleen.
Tarkkuutta ja tekniikkaa tarvitaan
Vaikka Aleksi Haukijärvi oli kesäpestiläinen, hän pääsi tosi toimiin. Hän lapioi, levitti ja kolasi asfalttiainesta.
– Ei ole tullut vielä eteen mitään asiaa, jota en saisi tehdä, mutta olla tekemättä mitään on ehkä yksi sellainen.
Koneitakin eli jyrää ja levittäjää nuorukainen sai käyttää. Niiden käyttöön ei tarvitse olla erillistä lupakorttia. Huoltoautolla ajo sen sijaan vaatii kuorma-autokortin, mutta Haukijärvelläpä on moinen kortti plakkarissa.
Nuori asfalttimies tuumaa lapioinnin sujuvan häneltä soljuvimmin.
– Ei se varmaankaan ole yksinkertaisin tehtävä, mutta sitä tulee tehtyä eniten. Ja kun jotain tekee paljon, sen oppii.
Lapiointi ei ole mitä tahansa mättämistä, vaan sitä tehdessä on oltava tarkkana. Mursketta täytyy heittää eri paikkoihin eri tavoin. Lapio on osattava kääntää aina oikeaan asentoon, eikä mursketta saa viskoa keoiksi.
– Se on tekniikkalaji.
Mikään työvaihe ei Haukijärven mielestä ole hankala ylitse muiden. Kolaamisessa tosin on oltava valtavan tarkka, koska saumoja tehtäessä asfaltin pintaan ei saa jäädä jälkiä.
Vaikka nuorukaiselta ei vaadittu alan koulutusta työhönsä, on jääkiekko- ja punttisaliharrastuksen tuoma fyysinen kunto etu töitä paiskiessa. Lisäksi koneiden käyttö on ylöjärveläiselle tuttua puuhaa, sillä kotipihassa piisaa jos jonkinlaista vempelettä.
Haukijärvi hoksasi hakea asfalttihommiin, sillä hänen isänsä työskentelee NCC Roadsin Tampereen yksikössä johtavana autokuskina.
Isä kysyi töissä, olisiko asfalttityömailla askaretta nuorelle.
– Hänelle sanottiin, että poika vain tänne, nuorukainen kertoo.
Lukiolainen kävi vaihtamassa muutaman sanan pestaajansa kanssa, mutta varsinaista virallista haastattelua ei ollut.
Työtä poikivat siis suhteet – tai paljon toitotetun termin mukaisesti verkostoituminen.
– Jos hakee kesätöihin ja haluaa vähänkin hyvään paikkaan, kaikki sujuu suhteilla. Kai se on ihan hyvä juttu, osittain. Jos kaikkialle pääsisi vain suhteilla, se olisi huono asia, Haukijärvi pohtii.
Kuuma on, muttei jatkuvasti
Asfalttityöt ovat tunnetusti hikistä hommaa.
Kesäpestiläinen kuitenkin kertoo, ettei kuumuudessa työskenteleminen ole hänelle ongelma.
Riittävä juomatankkaus on konsti numero yksi kuumuutta vastaan. Helteellä olon helpotukseksi voi toisinaan myös kastella pään.
Niin ikään vaatetuksella voi vaikuttaa hikisiin oloihin. Turvakengissä on lämpöpohjat, jotka eristävät asfaltista hehkuvaa kuumuutta. Valittavina on erilaisia vaatekappaleita, joista voi kuumaksi päiväksi valita vaikka t-paidan pitkähihaisen sijaan.
Päälle on kuitenkin kiskaistava vaatimusten mukaiset vermeet, jotka suojaavat ja värityksellään pistävät silmään liikenteen keskellä. Asfalttimiehen teki toisinaan mieli nakata liiat kuteet pois tai pukeutua lyhyisiin shortseihin, mutta se ei käy päinsä.
Asfaltin levitys höyryävillä koneilla on kuin grillin päällä työskentelyä.
– Asfaltti on 150–160-asteista, joskus jopa 180-asteista.
Levityskoneen päällä istuessa hiki virtaa helposti, mutta esimerkiksi lapion varressa huhkivaa koneiden lämpö ei niinkään kuumota.
Sää voi vaikuttaa lämpöolosuhteisiin paljon. Helteellä olo käy tukalaksi, mutta esimerkiksi tuuli on kelpo viilentäjä.
Hellerajan ylityttyä taukoja tulisi olla normaalia tiheämmin. Käytännössä levähdyshetket kuitenkin vietetään, kun niihin koittaa sopivia rakoja.
Fyysisesti raskas ja kuumuuden sietoa kysyvä työ ei rutistanut Haukijärvestä kaikkia mehuja. Työpäivien jälkeen hän oli yleensä hyvillä mielin, koska työporukka oli mukava ja pitkätkin päivät kuluivat ripeästi.
Pienestä väsymyksestä huolimatta hän jaksoi lähteä vapaa-ajanviettoon, joskaan vaikkapa auringossa makoilu ei suuresti houkuttanut.
Silmät auki liikenteen vilinässä
Liikenteen melskeessä huhkivan on taattava turvalliset olot niin itselleen kuin muille.
Työntekijät tutustuvat tiealueilla työskentelyyn ja liikenteenohjaukseen työ- ja tieturvakursseilla. Aleksi Haukijärven mielestä kaikkein tärkeintä on kuitenkin tervejärkinen rauhallisuus. Ympärilleen on katseltava, eikä säntäily kannata.
Nuorukainen ei ole joutunut vaaratilanteisiin, mutta vakuuttaa, ettei sellaisen sattuessa lamaantuisi vaan osaisi toimia ripeästi.
– Vaarallinen tilanne voisi olla vaikka sellainen, että levittäjäkone on alamäessä ja sen vetoakseli sattuu menemään rikki. Silloin kone lähtee valumaan alas omalla painollaan.
Kyseisen kaltaisessa tilanteessa Haukijärvi varmistaisi ensimmäisenä, ettei kukaan jää alle.
Liikennettä mutkistavat asfaltointityömaat tekevät rattien takana huristelevat ihmiset toisinaan kärsimättömiksi. Ylöjärveläisnuoren mukaan tämä näkyy esimerkiksi liian suurina ajonopeuksina.
Tavallisesti ihmiset eivät kuitenkaan juuri nyrpistele naamaansa tuulilasin katveessa.
– Yleensä he vain katsovat hieman pitkään outoja koneita ja ihailevat vahvoja asfalttimiehiä, nuorukainen sanailee.
Haukijärvi ei tunnu pelkäävän liikennettä, sillä hänestä ihanteellinen työmaa-alue sijaitsisi paikassa, jossa liikkuu paljon ihmisiä.
– Kaikki vaihtuu ympärillä, eikä tarvitse vain tuijotella roskalavoja, hän perustelee.
Meren yli töihin?
Lukiolainen ei ole vielä hakannut kiveen urasuunnitelmia. Asfalttitöiden teko ei kuitenkaan siinnä tulevaisuuden ammattina, sillä se on kausiluonteista.
– Ja eihän lukiota käydä, jotta voitaisiin tulla tälle alalle hommiin.
Fyysinen työ kiehtoo nuorukaista, mikä saikin hänet hakeutumaan kesätyöhönsä. Toisaalta johtajan työ houkuttelee häntä.
– Saa olla isossa roolissa ja päättää paljon asioista, lukiolainen maalailee.
Hän ei koe ongelmaksi sitä, että johtajan työ vaatii kykyä pitää lukuisia lankoja yhtä aikaa käsissä.
Nuorukaisen mielessä muhii myös ajatus työskentelystä Yhdysvalloissa. Hän nimittäin sai makua rapakon takana olosta vuoden mittaisessa opiskelijavaihdossa.
Lähtö kauas kotoa ei hirvitä miestä, sillä vaihto-oppilasvuosikin sujui kivuttomasti. Hän tosin myöntää, että pysyvä muutto Amerikkaan voisi poikia hiukan koti-ikävää.
Vaikka urasuunnitelmat ovat vielä hahmotelma vain, uskoo Haukijärvi saavansa kesätyössään hyödyllisiä oppeja tulevaisuutta varten.
– Näissä hommissa oppii, että pitää olla tarkka ja päivät voivat venyä pitkiksi. Lisäksi oppii, että työ on rankkaa.
Nuorukainen ei pokkuroi kesätyöntekoa vastaan.
– Ei siinä ole mitään hankalaa, jos kuuntelee ja on ahkera eikä mikään vetelys.
