Hallitus tekee suuret linjaukset. Kelalle sanotaan, että säästäkää korvauksista 150 miljoonaa. Säästöt toteutetaan ajattelematta seurauksia.
Hyvä esimerkki tästä on diabeteskorvausten omavastuun pudottaminen sadasta prosentista 65 prosenttiin. Suomessa on noin 300 000 henkilöä, jotka sairastavat tyypin 2 diabetesta. Korvauksen alentamisella saavutettaisiin muutaman kymmenen miljoonan säästö. Sairastavissa on paljon pienen tulotason eläkeläisiä ja muita vähätuloisia. Muutos tarkoittaa heille useiden satojen eurojen vuosittaista lisäystä lääkekustannuksiin.
Kohdistuuko säästö oikeisiin ihmisryhmiin?
Nyt on vaarana, että ihmiset jättävät lääkkeensä ottamatta tai vaihtavat lääkkeensä 100-prosenttisesti korvattavaan pistettävään insuliiniin, joka on lääkekustannuksena kalliimpi ja vaatii useita vuosittaisia käyntejä poliklinikalla. Eli tämä malli on yhteiskunnalle kustannuksiltaan rankka.
On laskettu, että säästö on menetetty, jos yksi kymmenestä vaihtaa insuliiniin. Missä on tämän päätöksen järki, säästetäänkö muka oikeista asioista?
Samaan aikaan puhutaan alennuksista 1 500 lääkkeeseen, jotka eivät koske millään lailla suurta ihmisjoukkoa.
Miksi hallitus ei tee lupaustensa mukaisia päätöksiä eli ei helpota pienituloisten asemaa vaan kurjistaa lisää vähäosaisten elämää?
RIITTA SIIKANIVA
Varavaltuutettu
Perussuomalaiset
