Eloon viriteltävä Räikkä saa tunnettuuden ruutia luentosarjasta, joka luotaa ylöjärveläisittäin ajankohtaista teemaa, perhettä, rautaisten ammattilaisten voimin. Sarjan starttaa nuoruus.
Nuoruus. Yksi ikävaihe elämässä. Mutta paljon enemmän Ylöjärvellä opettavalle Anna-Maija Nupposelle.
– Se on ollut minun työni vuodesta 1974. Olen aina ollut nuorten kanssa, lastensuojeluviranomaisena, kuraattorina, opinto-ohjaajana ja ammattiopisto-opettajana työskennellyt nainen sanoo.
Näiden toisiaan täydentävien näkökulmien kautta nuoruutta nähnyt ammattilainen tietää, ettei se ole muillekaan vain yksi pikku ikävaihe. Se on elämässä tärkeä jakso, jolloin nuori alkaa katsoa perheestä ulospäin.
– Silloin aletaan kysyä: ”Kuka olen, mistä tulen ja mihin olen menossa?”
Nupposen pohdinnat tästä tärkeästä ikäkaudesta aloittavat Räikän tietäjät -luentosarjan.
Rauha ja tuki kasvulle
Nuoruuden kulmakiviksi Nupponen nostaa kaksi kehitystehtävää, jotka ikävaiheen aikana on ratkaistava: seksuaalinen kasvu ja toinen itsenäistyminen.
– Seksuaalisuus on voimakas elämän pohjavirta, hän luonnehtii.
Toinen itsenäistyminen taas on lapsuudessa koetun, psykologissävytteisen itsenäistymisen jälkeen koittava sosiaalisesti painottunut itsenäistyminen.
– Lapsuudessa ihminen tajuaa: ”Minä olen minä. En ole osa äitiä.” Nuoruudessa itsenäistyminen laajenee sosiaalistumiseen, ja siinä keskeinen elementti on koulu.
Nuori siis päästää irti vanhemmista ja kasvaa vähitellen kansalaiseksi opintojen, työn ja aikuisen velvollisuuksien myötä. Tähän kasvuun Nupponen peräänkuuluttaa rauhaa.
– Aikuiseksi kasvua ei saa väkisin nopeuttaa. Eikä myöskään pitkittää.
Aikuisuus taas on nuoruuden rinnalle ehdottomasti tarvittava elementti. Nupponen painottaa, että aikuisen tuki nuorelle on annettu tehtävä. Siitä ei voi livetä, eikä sitä voi pitää projektina tai pätkätyönä.
Nupponen tähdentää, että sillä, kuka tai mikä aikuisuutta edustaa, ei ole väliä. Perhe voi olla minkä muotoinen vain, tai jos sitä ei ole tarjolla, aikuinen voi löytyä vaikka suvusta, naapurista tai ammattilaisten joukosta.
– Se ratkaisee, että aikuinen on ja pysyy – vuorimäntynä, jota voi halata ja jonka äärellä voi käydä tankkaamassa, joka luo nuorelle toivon horisonttia ja luottaa nuoreen. Joka suostuu annettuun tehtävään.
Silläkään ei ole väliä, mitä arvoja, elämäntapaa tai ajankuvaa aikuinen edustaa, kunhan ne eivät ole vahingollisia. Mutta yksi on muuttumaton: aikuisen rooli. Aikuinen ei voi siitä irrota esimerkiksi heittäytymällä nuoren kaltaiseksi.
– Aikuisuus on elämän vastaanottamisen taitoa, jota aikuinen yrittää siirtää nuorelle.
Ajatukset puntariin
Luennollaan Nupponen toivoo kannustavansa aikuisia luottamaan itseensä aikuisina.
– Toivoisin, etteivät he hätääntyisi informaation melskeessä. Ja että he pitäisivät itsestään huolta. Jos oma elämä on sekaisin, ei ole muuta antaa.
Ammattilainen herättelee myös väljentämään liioilla odotuksilla ladattua käsitystä hyvästä perheestä. Hän rohkaisee purkamaan onnellisuusmuuria, jonka taa helposti linnoittaudutaan.
– Hyvin paljon perheet painivat samanlaisten asioiden kanssa. Riittää, kun pyrkii vilpittömästi kohti hyvää.
Nupponen ei latele luennolla suoria ohjeita tai ehdottomia totuuksia. Pikemmin hän toivoo, että ihmiset valpastuisivat puntaroimaan puhujan mietteitä ja peilaamaan niitä omiin käsityksiinsä.
– Toivon vapaata ajatusten lentoa, hän odottaa keskusteluakin sisältävältä tilaisuudelta.
Ponnistus paikallisesta
Räikän kartanoa tunnetuksi tekevä luentosarja antaa osviittaa siitä, mitä monipuoliseksi kokoontumispaikaksi viriteltävässä talossa voitaisiin vastaisuudessa nähdä – vaikka luennot nähdäänkin nyt isoksi odotettavan yleisön vuoksi kaupungintalolla.
– Voitaisiin esimerkiksi kokoontua jonkin teeman puitteissa, Pro Räikkä -yhdistyksen puheenjohtaja Leena Joensivu visioi.
Sarjan teema, perhe, sopii paikallisuutta uhkuvan Räikän pirtaan, sillä Ylöjärvellä on runsain mitoin perheitä. Puhujakavalkadiinkin valittiin täkäläisväriä: kukin luennoija asuu tai työskentelee täällä.
– Suuri asiantuntija voi olla ihan naapurissa.
