Maailman talous- ja sotilasmahtivaltion juuri valittu presidentti on pantu paljon vartijaksi. Rapatessa roiskui. Nyt näytetään voitonmerkkejä ja nuollaan haavoja.
Viimeistään maailman vaarallisimman ”jalkapallon” ilmestyminen Yhdysvaltain presidentin kintereille ravistaa kuitenkin armottomaan todellisuuteen, josta leikki ja pilkkapuheet ovat kaukana.
+++++
Kun Kuuban kriisi kärjistyi ydinsodan partaalle tunnetun historian tähän saakka ehkä vaarallisimpana päivänä, lauantaina 27.10.1962, myös Suomen Yleisradio antoi kansalaisille hälytys- ja suojautumisohjeita ydinsodan varalta.
Rippikouluikäisen koulupojan muistoihin nuo ajat piirtyivät tulikirjaimin ”Tähänkö elämä maapallolla päättyy?”.
Aikuiseksi vartuttuani kuvittelin, että nuo pelonsekaiset päivät olivat opetus koko maailmalle eikä tilanne enää toistu. Turhaan kuvittelin, turhaan toivoin.
+++++
Muutaman viime vuoden aikana ydinasepelote on otettu jälleen poliittiseen ja paikoitellen sotilaalliseen retoriikkaan.
Suurvaltapolitiikkaa ympärillämme jännitetään ja kärjistetään revanssimielessä kuin ennalta laadituilla askelmerkeillä kohti titaanien voimainkoitosta; välillä annetaan vähän löysää ja taas kiristetään.
Sotilasasiantuntijat puhuvat jälleen ydinkärjillä varustetuista risteilyohjuksista ja luettelevat kantomatkoja, maaleja, Euroopan pääkaupunkeja.
+++++
Mitä jos tapahtuu vahinko? Oikea tai provokaatio? Vasta vuonna 2002 selvisi amerikkalaisten ja venäläisten veteraanien Kuuban kriisin muisteluissa sekin, että Yhdysvaltain saartorenkaan syvyyspommista osuman saaneen N-liiton Foxtrot-luokan sukellusveneen B-59:n kolmosupseeri Vasili Arhipov esti ydinlatauksella varustetun torpedon käytön ja todennäköisesti kolmannen maailmansodan syttymisen, vaikka aluksen päällikkö ja poliittinen upseeri olivat sormet laukaisunapilla.
+++++
Yhdysvaltain vaalitaistelun tuoksinassa mittailtiin nokitellen ehdokkaiden henkisiä valmiuksia kriisitilanteissa.
Uuden presidentin virkavalan jälkeen hänen kintereillään kulkee ja päivystää vuorokauden ympäri yksi viidestä tarkalla seulalla valitusta, ydinaseiden laukaisukoodit sisältävää salkkua kantavasta upseerista.
Kyseessä ei ole mikä tahansa peliväline, vaikka parinkymmenen kilon painoista salkkua ryhdyttiin nimittämään dropkick-nimisen strategiaharjoituksen jälkeen jalkapalloksi.
Turvallisuusalan professori Tom Nichols suhteuttaa asiat näin: ”Olet suuremmassa vaarassa tekstatessasi tai lukiessasi tätä puhelimella ajaessasi autoa. Ydinsodan mahdollisuudet ovat pienet, ja jos koskaan saamme sen mustan arpalipun, seuraukset päihittävät mielikuvituksemme.”
Jorma Marttala
