Maamiesseuran jäsen, keittiöalan ammattilainen ja kotikokki on innokas mutta salliva satokausituotteiden kannattaja. Rennoin rantein vain kokeilemaan!
Tuoksuja, hamstrausta, hyörinää kyökissä. Sadonkorjuuaika panee ylöjärveläisen Birgitta Puiston puuhakkaaksi. Viriää tuttu tunnelma.
– Minusta tulee hamsteri. Sitten ovat pakkaset täynnä. Ja pitää tehdä kaikkia kaura-omenapaistoksia, puolukkapiirakoita, mustikkarättänää…
Joka vuosi nainen tuumii, josko hän kerrankin hiukan hillitsisi intoaan. Mutta…
– Aina tulee ahneus. Sitten jakelen varastojani lapsille ja tuttaville.
Monta ovea satoon
Sadonkorjuukausi tuo mieliin kotipuutarhan ja metsän antimet. Se on multasormien kulta-aikaa. Mutta yhtä lailla se on kaupassa kävijän runsaudensarvea.
Puisto lukeutuu kaupan hyödyntäjiin. Hän ostaa myös suoramyynnistä ja saa tuotteita tutuilta. Tämä Takamaan maamiesseuran jäsen ei ole mikään kotikasvattaja, marjastaja ja sienestäjä kylläkin.
– Koivikossamme ei kasva mikään, hän selittää ja ynnää, että into ei riitä erikoisiin kasvatusviritelmiin.
Ruokanaisen mielestä ostaminen ja saaminen ovat yhtä kelpoja keinoja kuin viljelykin. Kasvatus kun ei ole kaikkien juttu tai kaikille mahdollinen vaihtoehto.
– Sitä vartenhan kauppa on, että siellä myydään. Ja ainakaan ostaessa ei rasitu. Eikä kasvatus tule välttämättä ostamista edullisemmaksikaan, nainen perustelee hyväksyvästi.
Lisäksi sadonkorjuuajasta mieliin tulee lähinnä suomalainen sato. Mutta yhtä lailla kausia on muulloinkin: ulkomaalaiset herkut kypsyvät omilla sykleillään. H-hetkillään esimerkiksi parsa, bataatti ja avokado kuuluvat Puiston ostoskoriin, vaikka hän onkin enemmän kotimaisen satokauden naisia.
– Minulla ei ole ulkomaisiin tuotteisiin tottumusta, enkä ole hurahtanut trendeihin. Ravintolamaailma on eri asia. Siellä tulee määrätyt jutut, ravintola Keitaan keittiöapulainen tuumii.
Perusteltua perinnettä
Puisto löytää monta syytä suosia kauden ominaistuotteita.
– Ne ovat nyt maukkaimmillaan, ja niissä ovat nyt vitamiinit parhaimmillaan. Ne ovat nyt myös edullisimmillaan.
Puistosta on myös mukavaa, että satokausituotteet tuovat vuoteen rutiinia ja antavat inspiraatiota arjen ideointiin.
– Ne tuovat jatkumoa elämään. Selkäytimestä tulee olo, että niin ja niin täytyy tehdä. Ja tulee oivalluksia, että nythän teenkin sitä ja sitä, kun on sen aika.
Kausiaineksia on kuitenkin kasvihuoneviljelyn ja tuonnin ansiosta tyrkyllä luontaisten satoaikojen ulkopuolellakin. Ja lisäksi tarjolla on kaikkea muutakin. Puisto veikkaa, ettei satokausiajattelu ole näinä ylenpalttisuuden aikoina kaikkien mielen päällä.
Naisen mielestä tämä on ihan ok. Hän ymmärtää kiireen ja sallii kunkin omat tottumukset. Samalla hän silti toivoo, että satoajattelua olisi enemmänkin ja siihen tartuttaisiin vaikka viikonloppuisin.
– Sehän olisi lapsillekin oppia, että tällaisia satokausia on olemassa. Ei kaikessa vanhassa ole huonoa. Aina tippa vanhaakin saisi jäädä.
Kokeillen ja rennosti
Mutta kuinka tarttua kausiaineksiin? Mistä saada ideat, kun edessä on läjä ainesvaihtoehtoja muttei suunnitelmaa ateriasta? Miten saada vaihtelua, ettei pöytään tulisi joka kerta keitettyä kukkakaalia?
Yksi Puiston vinkki on syödä ainekset sellaisinaan, koska satokaudella ne ovat raakoinakin makoisia. Ideoiden päästä saa kiinni myös lapsuuden makumuistoja kaivelemalla sekä resepteistä vinkkejä hakemalla.
– Ja menee yksi aines kerrallaan. Valitsee aina jonkin kaikkien joukosta. Ja miettii vaihtoehtoja: ”Josko tällä kertaa gratiini?”
Luontevaksi osaksi ruoanlaittorutiineja tuotteet saa Puiston mielestä kokeilemalla ja opettelemalla.
– Tottuu sitten käyttämään niitä. Jotkin hylkää, jotkin kokee hyviksi.
Toisaalta on mahdottomuus käyttää kaikkea. Säilöntä on hyvä apu, mutta Puisto ei mitenkään paasaa sen perään. Säilöä kannattaa sen verran, mitä saa mahtumaan varastoihin ja mitä saa syödyksi.
– Ja valmissäilykkeetkin ovat hyviä, nainen toteaa maltillisesti sekä huomauttaa, ettei säilykkeitä aina edes kaipaa, että yhden sesongin jälkeen tekee jo mieli seuraavaan.
Niinpä nainen niputtaisi sopivaksi satokausiasenteeksi rennon meiningin.
– Ei oteta suorituspaineita. Kaikkea sopivasti. Jos asiasta tekee liian vaikeaa, se rupeaa ottamaan päähän ja sitä hylkää koko jutun.