Takamaalla asustava Harri Luojus on innokas luontoihminen, joka harrastaa riistakuvaamisen lisäksi päiväperhosten laskemista ja havainnointia. Luojus havainnoi perhosia luonnontilassa olevalla kotipihallaan Takamaalla sekä Ikaalisten kotitilallaan.
– Kevään ensimmäisen sitruunaperhosen näin 16. huhtikuuta. Ritariperhosia on näkynyt jo viisi kappaletta tähän mennessä, mikä on melko harvinaista. Joskus on mennyt vuosiakin, etten nähnyt yhtäkään, Harri Luojus kertaa muistiinpanovihkonsa perhossatoa heinäkuisena päivänä.
Miehen mielenkiinto päiväperhosiin puhkesi parikymmentä vuotta sitten. Siihen aikaan, kun innostus oli kovimmillaan, oli hänellä pihassaan esimerkiksi perhosvalot, joilla yöperhosia sai houkuteltua lähempään tarkasteluun. Luojus muistuttaa, että päiväperhoset ovat vain pieni perhosryhmä, sillä Suomen perhosista valtaosa lentää yöllä.
Nykyään harrastus on sitä, että mies kävelee omalle pihalleen ja merkkaa muistiinpanoihinsa päivämäärän sekä nähtyjen perhosten lajin ja lukumäärän. Havaintonsa hän ilmoittaa valtakunnalliseen päiväperhosseurantantaan.
Luojus on pitänyt pihansa luonnontilassa varta vasten, sillä kukat ja kasvit houkuttelevat luokseen värikkäitä luontokappaleita.
– Olen tunnistanut pihastani 35 eri päiväperhoslajia. Tuttuja ovat hohtosinisiipi, hopeasinisiipi ja pihlajaperhonen. Täällä viihtyvät myös loistokultasiipi ja esimerkiksi piippopaksupää… Perhosilla on hauskoja nimiä, mies luettelee.
Lämpö houkuttelee uusia perhoslajeja
Harri Luojus on huomannut perhosia havainnoidessaan, että tietyt pohjoisen lajit ovat saattaneet vähentyä ilmaston lämpenemisestä johtuvien lumettomien talvien vuoksi.
– Soiden pienet hopeatäplät ovat vähentyneet. Suokeltaperhosia en nähnyt viime vuonna yhtäkään.
Luojus arvelee, että perhoslajien määrä kuitenkin kasvaa tulevaisuudessa, sillä lämmenneen ilmaston vuoksi etelän perhoslajit siirtyvät yhä pohjoisemmaksi.
– Nythän etelästä on tullut uusia perhoslajeja. Esimerkiksi neitoperhonen on nykyisin yleisimpien joukossa. Se oli viime vuonna neljänneksi yleisin, kun aiemmin sitä näki harvakseltaan.
Luojus kertoo tunnistavansa suurimman osan pihallaan lentelevistä perhosista. Tietyt sinisiivet ovat kuitenkin harrastajallekin vaikeita tunnistettavia, sillä ne pitäisi saada haaviin tunnistamista varten.
– Samoin hopeatäplällä siiven kuviot pitäisi nähdä alta, jotta perhosen voisi tunnistaa. Myös reunamuotoja ja lentoaikaa voi käyttää apuna tunnistamisessa. Kamera on tunnistamisessa hyvä apuväline.
Niityt ja kedot hyviä perhospaikkoja
Esimerkiksi kultasiivet viihtyvät Harri Luojuksen pihassa suolaheinän vuoksi. Lämmön lisäksi perhosille tärkeitä houkuttimia ovat kasvit, jotka toimivat perhosten toukkien ravintona.
Mies harmittelee, että esimerkiksi ennen niin runsaasti esiintynyttä nokkosperhosta bongaa nykyisin vain harvakseltaan.
– Nokkosperhonen oli kadoksissa viime vuonna, sillä näin ensimmäisen vasta syyskuussa. Se on ollut joskus Suomen yleisin päiväperhonen. Tänä kesänä nokkosperhonen on ollut onneksi runsaslukuisempi, hän sanoo.
Perhosten ilmaantumista omaan pihapiiriin voi helpottaa. Luojus kertoo, että aurinkoinen paikka niitty- ja ketokasveineen houkuttelee värikkäitä siivekkäitä. Ylöjärvellä hyvä perhospaikka löytyy takamaalaisen mukaan Pikku-
Ahvenistolta.
– Paisteisilla ja kuumilla paikoilla näkee perhosia, kuten Ylöjärven harjulla. Myös suot ovat hyviä perhospaikkoja varsinkin kesäkuun alussa, sillä silloin kukkii perhosia houkutteleva suopursu, Luojus vinkkaa.
Kommentointi on suljettu.