Toimittajat halutaan paikalle sinne, missä tapahtuu. Urheilutoimittajatkin – uskokaa tai älkää.
Yleensä toimittajien toivotaan kirjoittavan tapahtumista totuudenmukaisesti, mutta urheilutoimittajien toivotaan kirjoittavan vain kahdella tavalla: niin, että seurat ja toimijat hyötyisivät, ja niin kuin fanit toivoisivat asioiden olevan. Sen vuoksi Valkeakosken Hakan otteiden moittiminen paikallislehdessä on synneistä suurin, etenkin voitto-ottelun jälkeen.
Urheilun toimihenkilöt, ja kenties eräät urheilijatkin, eivät pidä toimittajista. He joko kyselevät tyhmiä tai luulevat tietävänsä kaiken. Vain viisaita saisi kysellä. Ikävä kyllä urheilun maailma on medianäkyvyydestä riippuvainen, ja se lajin kuin lajin parissa tiedetään. Siinä missä toimittajat eivät saisi kysellä tyhmiä, niin urheilijat saavat sitä enemmän medianäkyvyyttä, mitä tyhmempiä he vastaavat.
Toimittajatkin tietävät, että urheilun maailmassa heistä on pidettävä kiinni kynsin ja hampain. Sen vuoksi urheilutoimittajat ovat korottaneet itsensä kaikkivoipiksi kuninkaiksi. Kaikkivoipaisuus rapisee hieman päävalmentajan katsoessa silmiin ja lausuessa: ”niin, on helppo huudella, kun mistään ei mitään tiedä”. Koutsin on kuitenkin pakko viitata foorumeilla esiintyviin fanilaumoihin, sillä kyllähän toimittaja tietää.
Joukkuelajien valmentajat ovat urheilutoimittajien suurin uhriryhmä. He vastailevat toimittajien soittoihin (ja tyhmiin kysymyksiin) pitkillä ottelureissuilla. Heidän on vastattava. Yksilöurheilijoiden ei ole pakko, sillä he saattavat olla syömässä/jäähdyttelemässä/lepäämässä tai vaikkapa p******a, kuten eräs ratinkääntäjä.
Urheilutoimittajana olen mokannut siteeraamalla koutsia sanasta sanaan. Tällaista kritiikkiä ei aina saakaan. Myönnän, ei ollut korrektia kirjoittaa urheilijasta, että tämä ”ei ole oikein missään kunnossa”, mutta en ole kielensiistimismoderaattori. Väärinkäsityksien välttämiseksi esittelen itseni nykyisin ”vain toimittajana”. Sillä heruu ymmärrystä ja sääliviä katseita, ja joku etsii jo rautalankaa.
Eri osapuolten tehtäviä helpottamaan sekä valmentajien että urheilijoiden pitäisi uransa alussa koostaa toimittajille jaettava fraasisalkku. Kimi Räikkösen fraasit tosin mahtuvat lompakkoon – ne ovat ”emmää tiiä” sekä ”ei kiinnosta”. Futisvalmentajien salkuista löytyvät lainaukset ”eteenpäin on menty” ja ”positiivista”. Paitsi ei Juha Malisen ja Shefki Kuqin, heille ei itse asiassa yksi salkku riitä ja sisällöksi voi nakata mitä tahansa Juhannustansseista Shakespeareen.
Lentisvalmentajille riittää yksi käsite, joka on syöttö-vastaanotto, naisten valmentaja lisää arsenaaliin myös lausahduksen ”tyypillistä naislentopallolle”.
