Vaikka mansikkapulalla kovasti pelotellaan, ei marjojen ystävien kannata lannistua. Metsät ovat marjoja pullollaan. Tänä vuonna marjasadosta vaikuttaa tulevan hyvä.
Aurinkoisilla paikoilla vadelmat jo helottavat punaisina. Etäämmällä mättäät ovat sinisenään isoja mustikoita. Liisa Sormunen patikoi tottuneesti lähimetsässään. Hyvät marjapaikat on vuosien varrella painettu mieleen.
Sormusen mukaan marjasadosta näyttää tulevan ainakin lähes yhtä hyvä kuin viime vuonna. Marjoja ei tarvitse etsiskellä tai poimia muutamaa sieltä täältä, vaan yhdestä ryppäästä riittää kerättävää monta kourallista.
– Vatut ovat kypsyneet pari viikkoa etuajassa tänä vuonna. Yleensä mustikat on saatu kerätä ihan rauhassa aluksi ja vasta sitten on menty vattumetsään. Nyt mustikoita ja vadelmia pitää poimia samaan aikaan, Sormunen kertoo.
Aurinkoisilla paikoilla vadelmat saattavat mennä syömäkelvottomiksi jo ensi viikon aikana. Tosin varjoisimmissa paikoissa vadelmat ovat vielä raakoja.
– Vadelmia täytyy käydä joka päivä poimimassa. Vadelmat, ihan niin kuin mansikatkin, täytyy poimia joka päivä, että saa hyviä.
Vadelmia löytää varmimmin muutama vuosi sitten hakatuilta, aukeilta paikoilta. Vadelmien jälkeen paikalle kasvavat puolukat, ja vasta sen jälkeen mustikka leviää alueelle.
– Siellä, missä on horsmaa, on usein vadelmaakin.
Hyvät olosuhteet takaavat sadon
Marjat tarvitsevat sopivasti vettä ja aurinkoa. Ylöjärvelläkin saattaa eri metsissä olla eroja marjamäärissä, sillä sateet ovat olleet hyvin paikallisia. Sormusten pihapiiriin ei ole tänä kesänä kovia sateita sattunut. Viime viikon ukkosmyräkän aikana heillä satoi vain yhdeksän milliä vettä.
– Liika sade pilaa marjat. Toisaalta sitten helle kuivattaa niitä liikaa. Kun on parikymmentä astetta lämpöä ja vähän viileät yöt, poimimisaikaa on enemmän, sillä marjat säilyvät paremmin.
Sormunen on huomannut, että auringossa kasvavat mustikat ja vadelmat ovat makeampia kuin varjopaikan sato. Puolukoissa makuero ei ole yhtä huomattava.
– Sadekesän marjat eivät ole niin makeita kuin aurinkoisen kesän marjat.
Viime vuonna marjasato oli hyvä. Tosin aiempinakaan vuosina Sormusen ei ole tarvinnut jäädä nuolemaan näppejään.
– Viime vuonna oli pitkästä aikaa oikein hyvä marjavuosi. Aina metsästä olen omat marjani saanut, mutta lapsille en välttämättä ole huonoina marjavuosina saanut poimittua.
Tällä hetkellä marja-apajilta löytyy poimittavaksi jo mustikkaa, vadelmaa ja hillaa. Puolukat kypsyvät noin kuukaudessa ja karpalot vasta niiden jälkeen.
Riemua ja liikuntaa
Sormunen on tottunut jo lapsena kiertämään marjametsissä. siihen, että kaikki luonnon antimet kerättiin ja hyödynnettiin.
– Silloin ei ollut vielä edes pakastimia, joten marjoista piti keittää makeita hilloja ja mehuja. Nyt on helppoa, kun on pakastimet: marjoja voi pakastaa sellaisenaan ja saa tuoretta talvellakin.
Marjastus on jokamiehenoikeus. Lisäksi luonnonvaraisia marjoja saa myydä verovapaasti, kunhan myyjänä on kerääjä itse ja tuotetta ei ole jatkojalostettu.
– Marjat ovat ilmaisia. Tässä voi lähteä vain vähän retkeilemään, liikunta ja muu hyöty tulevat samalla.
Sormunen käy marja- ja sienimetsässä lähes joka päivä, kunhan vain ehtii ja kelit antavat myöten. Paras ilma marjan poimimiselle on hieman aurinkoinen, kuiva keli. Sateellakin marjoja voi poimia, jos herkut menevät heti käyttöön. Pakkasessa niiden laatu kärsii, jos marjat pakastaa märkinä.
Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista marjametsällä on kärsivällisyys. Välillä hyvää marjamaata saa etsiä pitkäänkin.
– Aina on arvoitus, mitä marjoja löytää ja minkä verran. Siitä saa riemua, kun löytää uusia apajia.
Sormunen kerää vuodessa mustikoita, puolukoita ja vadelmia kutakin lajia noin 50 litraa, jos satoa vain on riittävästi.
– Entisajan keruuohjeissa oli, että ämpärillinen per perheenjäsen pitäisi kerätä jokaista marjaa. Sitten on sopivasti talven varaa.
Kypsien marjojen kerääminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta varvut pysyvät tuottavina.
– Raa’at marjat kerkiävät kypsyä, kun samasta puskasta käydään poimimassa kypsät marjat.
Turvallisesti marjametsälle
Metsään kannattaa pukea pitkähihainen paita ja pitkät housut, koska metsässäkin lymyilee punkkeja ja usein hirvikärpäsiäkin.
Poliisi suosittelee, että marjametsään kannattaa ottaa mukaan kartta, kompassi ja gps-laite sekä täyteen ladattu puhelin. Kännykällä saa hälytettyä tarvittaessa apua. Toisaalta pelastajat pystyvät suunnilleen paikantamaan päällä olevan puhelimen avulla hädässä olevan.
Reppuun on hyvä pakata paljon nestettä. Helteellä juomaa saattaa helposti kulua yli neljä litraa päivässä, jos liikkuu. Jotain suolaistakin voi nakata repun pohjalle, jotta välttyy krampeilta.
Marjametsään ei kannata lähteä maastopuvussa. Mikäli reissussa sattuu eksymään, kopterilentäjät erottavat marjastajan helpommin, kun päällä on esimerkiksi heijastinliivi.
