Parkkuussa sijaitsevan Jokelan tilan perhe harrastaa yhdessä maatalousnäyttelyitä. Tämän kesän suurin koitos on heinäkuun alussa Oripäässä järjestettävässä Okra-maatalousnäyttelyssä. Sisarukset Viivi, 12, ja Saku, 13, Särkijärvi osallistuvat Junior Handler -luokkaan vasikoidensa kanssa.
Jokelan tilan pihassa mustavalkoiset holstein-hiehot opettelevat näyttelyeläimen käyttäytymistä. Viivi ja Saku Särkijärvi ohjailevat kilpakumppaneitaan varmoin ottein. Välillä vasikka herpaantuu, eikä jaksa pitää päätään ylhäällä tai kävellä tahdissa, mutta pian yhteinen sävel taas löytyy. Sisarusten äiti Erika Särkijärvi neuvoo navetan nurkalla.
– Lapset kouluttavat eläimensä aina itse, minä annan lähinnä vinkkejä.
Okraan lähtevien näyttelyeläimien harjoittelu alkoi noin kuukautta ennen h-hetkeä. Nuoret kertovat treenaavansa joka päivä. Yksi treenikerta kestää puolesta tunnista tuntiin.
– Harjoittelu on vähän vaikeaa alussa, kun vasikat voivat olla hieman villejä ulos päästessään, Viivi selventää.
Sisarusten Junior Handler -harrastus alkoi vuonna 2009 Mustialasta. Idea näyttelyihin tuli äiti Erikalta.
– Onhan tämä hieno harrastus. Tällä tavalla lehmien kanssa tekee jotain muutakin kuin vain työtä, Erika Särkijärvi kertoo.
Junior Handler -luokissa tuomari arvostelee taluttajan ja hiehon yhteispeliä. Hiehoille ja lehmille on tämän lisäksi omat rakenneluokat, joissa voittajaksi selviytyy kaunein yksilö. Tosin rakenneluokissakin Junior Handler -taidoista on etua, sillä silloin taluttaja saa eläimensä usein esiteltyä edustavasti.
Paljon valmistelua
Lehmien kanssa näyttelyihin lähteminen vaatii paljon valmistelua. Näyttelyeläimiä pestään useita kertoja ennen näyttelyä ja vielä näyttelypaikallakin. Muutamaa päivää ennen kilpailuja eläimet klipataan, eli niiden karva ajetaan lyhyeksi. Tämän lisäksi hiehojen ja lehmien selkäkarvat föönataan pystyyn ja muotoillaan siten, että selkälinja näyttää sivusta katsottuna suoralta ja takaa mahdollisimman terävältä. Hiehoilta voidaan myös föönata mahakarvat, jotta niiden runko näyttäisi syvemmältä.
Kaiken tämän lisäksi näyttelyeläimet täytyy saada liikkumaan mahdollisimman hitaasti, turpa selkälinjan korkeudella.
Viivi ja Saku Särkijärvi pesevät eläimet itse ja opettavat ne näyttelykävelyn saloihin. Erika sen sijaan klippaa eläimet, sillä sen oppiminen vie aikaa.
– Viivi on motivoitunut taluttamaan vasikoita. Hän treenaa sateellakin katoksen alla, Erika kertoo.
Sakua vasikoiden talutusharjoitukset eivät kiehdo yhtä paljon, mutta rauhallisuutensa ansiosta hän saa eläimet kulkemaan kehässä kauniisti.
Mikä eläin pääsee mukaan?
Näyttelyyn valittavien eläinten valinta on usein vaikeaa. Särkijärvet valitsevat yleensä rakenteeltaan parhaat mukaan, jotta eläimet voivat osallistua sekä lasten kanssa Junior Handleriin että omiin rakenneluokkiinsa. Junior Handler -eläimissä on kuitenkin tärkeintä, että niitä on helppo käsitellä.
– Joskus junnueläinten kohdalla on pakko tinkiä rakenteesta, Erika sanoo.
Tänä vuonna Viivin kilpakumppanina on vasikka Mon’Ami Ossia. Saku sen sijaan kilpailee jo viime vuonna näyttelyissä mukana olleen Lucky Dearin kanssa.
– Mon’Ami Ossia oli sellainen utelias vasikka, joka tuli karsinassa heti luokse. Se on myös suunnilleen sopivan kokoinen Viiville, Erika selventää.
– Dear valittiin näyttelyihin, koska se oli jo viime vuonna, joten koulutus on helpompaa. Saku on pitkä poika, joten hän tarvitsee vähän kookkaamman eläimen, hän jatkaa.
Kehässä vaaditaan tarkkuutta
Kilpailukehässä ollaan yleensä noin 20 minuuttia. Tuona aikana tuomari voi pysäyttää kilpailijat kehän laidalle, jolloin eläimen jalat täytyy asetella nopeasti oikeaan asentoon.
Tuomarin tarkka seuraaminen siis kannattaa, jotta tämän käsimerkit eivät sutkahda ohi silmien. Liika tuomarin tuijotus ei kuitenkaan sovi, sillä esittelijän täytyy tarkkailla samalla, miltä oma eläin näyttää.
Vaikka kehässä normaalisti kävellään hitaasti, täytyy esittelijän toimia ripeästi aina silloin, kun tuomari pyytää tekemään jotain.
Välillä Junior Handler -luokissa taluttajia on vaikeaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Tällöin tuomari voi laittaa esittelijät vaihtamaan eläimiä, jolloin voi saada talutettavakseen täysin vieraan hiehon. Tämä tuo usein ratkaisun kilpailijoiden välille, sillä aina vierasta eläintä ei ole niin helppoa saada kulkemaan kuin omaa kilpakumppania.
Särkijärvet ovat jo vakiokasvoja näyttelyissä ja harrastuksen perässä lähdetään pidemmällekin.
Mikä sitten on parasta Junior Handler -harrastuksessa?
– On kiva viedä eläimiä kehään ja olla niiden kanssa, Viivi sanoo.
– Näyttelyihin tulee kavereita kauempaakin. Heidän kanssa voi tehdä näyttelyissä kaikkea kivaa yhdessä, Saku täydentää.
