​Mikä sitä urheilua nyt olikaan?

Ruotsissa uutisoitiin viime viikolla erikoisesta dopingkärystä, kun koirahiihtäjä Micke Pettersson kärysi anabolisten steroidien käytöstä.
Ruotsalaisen koirahiihtoliiton puheenjohtaja Bengt Ponténin mukaan koirahiihdossa ei ole kiellettyjen aineiden käytöstä mitään hyötyä ja sen vuoksi käry oli odottamaton.
En tiedä, minkä lajin parista ja minkälaisilla suosituksilla Pontén on puheenjohtajanpallille valittu, mutta hänen lajia väheksyvä kommenttinsa on yhtä odottamaton kuin Petterssonin käry.
Tai sitten Ruotsissa käytetään vähän kovempia vetokoiria – kyllähän mikä tahansa 40-kiloinen nelijalkainen kiskoo perässään kaksi kertaa sen kokoista miestä. Viis matkasta, joka on kilpailuluokasta riippuen kymmenisen kilometriä, ja vauhdista, joka voi parhaimmillaan kohota päälle neljänkympin.
Lainaan omaa koiraani jokaiselle, joka haluaa kokeilla leppoisaa surffailua suksilla.
Koiraurheilua, hevosurheilua ja moottoriurheilua yhdistää kaikkia sama tematiikka: toisten mielestä ne eivät ole urheilua lainkaan.
Agilityä ja juuri mainittua hiihtoa lukuun ottamatta koiraurheilu ei juuri olekaan – todelliset urheilukoirat treenataan kuntoon juoksuttamalla niitä mönkijöiden perässä pitkin metsiä, ja perussessen kestävyyskokeen läpäisy vaatii ohjaajalta 20 kilometrin pyöräilyä yli 15 kilometrin tuntivauhdilla. Se on monelle koiran omistajalle liikaa.
Mutta se hevosurheilu! Eihän siinäkään tehdä muuta kuin istutaan hevosen selässä (tai kärryillä). Laji sopinee toimistotyöläiselle paremmin kuin allekirjoittaneelle, sillä kahden tunnin (ei perättäisen) ratsastamisen jälkeen minua sattui sekä vatsa- että reisilihaksiin. Yritin kovasti pollelle selittää, mihin suuntaan ja mitä askellajia haluan sen menevän, mutta 700-kiloinen eläin ei totellut puhetta.
Oletko muuten ikinä nähnyt ylipainoista huippuratsastajaa? Entä huippufutaria? Kyllä – brasilialainen Ronaldokin lasketaan (laskettiin) huippufutariksi.
Moottoriurheilu on urheilumuodoista puhuttaessa suurin vitsi. Painetaan lappu lattiaan, tai käännetään kaasukahva kaakkoon, ja sitten vain nautiskellaan.
Nuori motocrosskuljettaja kertoi, että puolen tunnin kisan aikana hänen keskisykkeensä oli 180 ja maksimisyke huiteli yli 200:ssa. En halua tietää, mitä kundi ajaessaan ajattelee saadakseen pumpun hakkaamaan noin. Työnhän moottoriurheilussa tekee moottori.
Jostain kumman syystä moottoriurheilijoita mahtuu kolme yhteen moukarimörssäriin, mutta moukarimörssäri saa enemmän ruutuaikaa.
Tapanani ei ole väheksyä kenenkään harrastusta tai ammattia, mutta kysynpähän vain, missä kohtaa suoritustaan keihäänheittäjä saa puolentunnin ajaksi sykkeen nousemaan 180:een.
Biljardi ja keilailu vilahtelevat urheilu-uutisissa tasaisin väliajoin, mutta oman kokemukseni mukaan kummastakaan ei saa muuta kuin päänsäryn ja senkin muutaman tunnin viiveellä.
Urheilukatsomossakin saa sykkeen korkeammalle kuin monessa urheilulajissa. Seuraavassa Urheilugaalassa vaadin palkittavaksi vuoden penkkiurheilijan.​