Menolippu Rion olympialaisiin on tarjolla toukokuussa yhdellä nappimelonnalla. Kolme vuotta sitten asetetun tavoitteen kariutuminen ei olisi Jeremy Hakalalle kuitenkaan katastrofi. Ikänsä puolesta hän ehtii meloa Rion jälkeen ainakin kolmissa olympialaisissa.
Tammikuu on tiukimmillaan, mutta ylöjärveläismeloja Jeremy Hakala elää harjoituksissaan huhtikuuta. Se tarkoittaa, että treenikalenteri ei täyty aiempien vuosien tapaan vain matalalla sykkeellä ja kovalla volyymilla tehtävästä perusharjoittelusta vaan, että treenistä on revittävä irti myös tehoja.
Syy harjoituskellojen kääntämiseen on toukokuussa Duisburgissa melottavat Euroopan olympiakarsinnat. Jaossa on yksi paikka Riossa syksyllä käytäviin olympialaisiin, ja sen voi saada vain nappimelonnalla.
– Testien mukaan olen voimatasoissa hieman viime kesän edellä. Talvi on mennyt niin hyvin, että pidän voittoa olympiakarsinnoissa realistisena. Vielä, kun pystyn rutistamaan viimeiset leirit hyvin ja onnistun kisoissa, niin miksi en voisi voittaa? vasta kaksikymppinen Hakala toteaa tyynen rauhallisesti.
Kangasalan Melojia edustava Hakala ei tähtää arvokisoihin yksin, vaan samassa kajakissa vauhtia pitää mikkeliläinen Miika Nykänen. Pari on melonut yhdessä vuodesta 2013 lähtien. Viime vuonna he viettivät yli 200 vuorokautta yhdessä leireillä ja kisoissa.
Hakala on tällä hetkellä muun melontamaajoukkueen kanssa viiden viikon leirillä Roodeplaat-järvellä Etelä-Afrikassa. Siellä kestävyystasoja nostetaan kovalla harjoittelulla vielä ”pykälä ylöspäin”. Olympiakarsinnat näyttävät, millaiseksi tulevan kesän kilpailukalenteri lopulta muodostuu.
– Juhannuksena on EM-kisat Moskovassa ja heinäkuussa nuorten MM-kisat Valko-Venäjällä. Maailmancupit melotaan heti karsintojen perään.
Parempiakin lajeja olisi
Jeremyn omavalmentaja on isä Jyrki – olympiameloja hänkin. Jyrki Hakala edusti Suomea Moskovan kisoissa vuonna 1980 veljensä Jarmon kanssa. Suomen mestaruuksia miehellä killuu palkintokaapissa 36. Voisi kuvitella, että Jeremyllä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin meloa isänsä kajakin aalloissa kohti arvokisoja.
Väärin. Jeremy Hakala istahti kajakkiin ensimmäisen kerran vuonna 2007 – 12-vuotiaana, kun vanhemmat ostivat kotirantaan ”pari porkkanaa” eli vanhan mallista nuorten kilpakajakkia.
– Kotirannassa pelleilin ja opettelin melomaan. Kaukajärvellä käydessämme pyysin isää ottamaan aikaa, kun meloin 200 metriä. Kotona katselin netistä, kuinka kovaa samanikäiset vetävät SM-kisoissa. Huomasin heti, että hemmetti, minullahan on mahdollisuus pärjätä.
Kului kaksi viikkoa, ja Jeremy oli mukana nuorten mestaruuskisoissa.
Jyrki-isä ei kiljunut riemusta kuullessaan poikansa lajivalinnan. Edessä oli tuttu välineiden hankintaan, leireilyyn ja kilpailumatkoihin liittyvä rumba.
– Ei minua ole ikinä painostettu. Pikemminkin toisin päin, Jeremy naurahtaa.
– Myöhäistähän se nyt on, mutta silloin kyllä mietin, että parempiakin lajivalintoja voisi olla, Jyrki huokailee.
Olisiko uinti voinut olla parempi lajivalinta? Jeremy Hakala on kaksinkertainen nuorten Suomen mestari 200 metrin sekauinnissa ja SM-pronssimitalisti aikuisten
4 x 200 metrin viestissä.
– Lopetin uinnin vuosi sitten, sillä se ei mahtunut enää kalenteriin. Kilpailukausi alkoi heti, kun melontakausi päättyi. Minulle on aina ollut selvää, että melonta on ykköslaji.
Ihan hyvä häviäjä
Melonta- ja soutuliiton internetsivuilla todetaan vain, että Hakalalla on ”useita SM- ja PM-mitaleita”.
Todellisuudessa niitä on seitsemisenkymmentä, joukossa yksi PM-kulta. MM-kisoissa hän on melonut 16. sijalle, EM-kisoissa sekä European Games -kisoissa 11. sijalle ja maailmancupissa kuudenneksi. Ajatus Rion olympialaisista syntyi Yleisradion Sisu kohti Lontoota -ohjelman aikana.
– Voitin ohjelman ja pääsin katsomaan Lontoon kisoja. Silloin iskettiin viimeinen naula arkkuun ja päätin, että tavoitteeni on olla seuraavissa olympialaisissa, Hakala muistelee.
Vaikka lajivalinta olikin saanut päät kotona pyörimään, saa Hakala vanhemmiltaan olympiaunelmalle täyden tuen.
Lontoon olympialaisista on kolme ja puoli vuotta aikaa. Armeijassa vietettyä puolivuotista lukuun ottamatta Hakala on päässyt viime vuodet keskittymään vain urheiluun.
Vuosien aikana harjoitusmääriä sekä treenin laatua ja intensiteettiä on hilattu ylöspäin. Syksyllä harjoitustunteja kertyi keskimäärin 15 per viikko – kovimmillaan yli kaksikymmentä.
– Uinnin ansiosta minulla on kova harjoittelutausta ja kestävyyteni on kunnossa. Isoimmat parannuskohteet ovat absoluuttinen hapenotto ja voiman siirtäminen sellaiseksi voimaksi, että sitä voi hyödyntää enemmän meloessa, Hakala kertoo.
Nuorukaisen vahvuuksia ovat pieni koko ja siihen nähden kova voimataso. Lisäksi Hakala tunnustaa, että treeneistä puhuttaessa hänessä on pientä perfektionistin vikaa. Hakalaa tuskin kuitenkaan nähdään paiskomassa meloja poikki tappion hetkellä.
– Eihän se hyvältä tunnu, jos en pärjää. Mutta olen oppinut, että joskus on pakko hävitäkin.
Olympiakarsinnoissakin voi olla pakko hävitä. Kisapaikan luiskahtaminen käsistä ei olisi Hakalalle katastrofi.
– Tulee uusia kisoja, uusia olympialaisia. Täytän kesällä 21. Melojat ovat olleet olympialaisissa parhaimmillaan 35-vuotiaina.
Kommentointi on suljettu.