Maanantaina alkaneessa käsityökoulu Näpsän näyttelyssä muotoilu on innoittava taustajuonne, vaikka sitä ei välttämättä osoitellen töissä tuodakaan esiin. Tärkeintä on tekemisen ilo – joka kupli vielä viime hetkillä ennen näyttelyä.
Käsityökoulu Näpsän tunnilla liima pursuu ja neula viuhuu. On vajaa viikko näyttelyyn, ja yhä pienet kädet sauhuavat työn touhussa. Ilmassa on jännitystä – niin hyvää kuin hiukan arkaakin.
– Tuntuu jännittävältä, jos joku arvostelee töitäni huonoiksi. Mutta jos joku arvosteleekin niitä hienoiksi, se on kivaa, Iita Kuusamo puntaroi.
Opettaja Minna Niokin myöntää, että näytteille laitto voi joitakuita arveluttaa. Jo tekovaiheessa tulee joskus pettymyksiä, mutta nekin yritetään kääntää voitoiksi.
– Pääsääntöisesti lapset ovat tyytyväisiä töihinsä, opettaja kuvaa vesselien mieltä.
Myös Kuusamo sekä kerhotoverit Minja Lehtinen ja Verna Ylihankala iloitsevat saadessaan näyttää aikaansaannoksiaan.
– Kotona työt näkee vain naapurit tai vaikka mummo ja pappa. Näyttelyssä ne näkee kuka vain, Lehtinen hihkuu.
Muotoilua pikku paloissa
Käsityökoulun kauden teemana on ollut muotoilu. Aihe on Nion mielestä monipuolisuudessaan ihana. Monitulkintaista aihetta voi nimittäin ammentaa niin perinteisestä käsityöstä kuin modernista designistakin.
Tunneilla onkin syntynyt jos jonkinlaista: mosaiikkia, nukkeja, roikkuvia koristesydämiä, kaakaomukeja, himmeleitä…
Omille oppilailleen Nio on avannut muotoilun ammattilaisille olennaista jakoa käyttö- ja koriste-esineisiin. Kaikki eivät teemaa ole kuitenkaan lähestyneet kovin opillisesti.
Tätä aikuisellekin ehkä vaikeasti määriteltävää teemaa onkin Nion mielestä lähestyttävä lasten kanssa palasina. Ei siis pidetä luentoa designin olemuksesta ja historiasta, vaan kurkistellaan siihen työn lomassa eri kanteilta.
– Kun purimme muotoilu-sanaa, esimerkiksi katsoimme rakennettua ympäristöä ympärillämme huomataksemme, että melkein kaikki on muotoilua.
Toki Nio on voinut nostaa myös faktaa esiin puhumalla esimerkiksi Pentikistä. Toisaalta aina ei ole tarvinnut edes erikseen puhua aiheesta, nostaa sitä määriteltäväksi.
– Se on ollut punainen lanka vuodessamme, Nio selittää teeman roolia taustainnoittajana ja toteaa, ettei sekään haittaa, jos kaikki tiedot eivät kaikille avaudu.
– Tärkeintä on tekeminen, ja jos jotain jää mieleen, sehän on vain rikkaus.
Tyttökolmikolle nousee muotoilusta mieleen niinkin konkreettisia tulkintoja kuin vaikkapa nuken nenän muovaaminen. Tytöt myöntävät, että design-merkityksen ymmärtäminen ei ole helppo nakki.
– Koska niin moni asia voi olla muotoilua, on vaikeaa tietää, mikä sitä on, Ylihankala tuumii.
Tärkeintä tekeminen ja itsetunto
Yleensäkään Näpsän tarkoitus ei ole opettaa teemoja, tekniikoita tai materiaaleja läpikotaisin, ikään kuin jonain kiveen hakattuna oppimääränä.
Pikemmin niihin on tarkoitus saada tuntumaa. Faktoja ja oikeita työtapoja toki opetetaan, mutta ne voidaan nivoa luoviin valintoihin ja kokeiluun.
– Teemoista ja tekniikoista voi saada ideoita omiin töihinsä, ainesta omaan pankkiinsa. Luulen, että mitä vanhemmiksi oppilaat tulevat, sitä enemmän he oppivat. Pienillä opit jäävät ehkä mausteeksi työskentelyyn.
Nion mielestä tärkeintä käsityökoulussa on itsetunnon vahvistaminen, se, että lapsi kokee osaavansa ja voivansa oppia. Lopputulos ei paina vaakakupissa eniten vaan prosessi.
– Koska sen aikana tapahtuu paljon. Kotiin tai näyttelyyn ei välttämättä välity, mitä kaikkea suurta prosessin aikana on koettu ja opittu.
Ikähaitaria ja joulutunnelmaa
Jos näyttelyssä kulkee ainakin taustajuonteena muotoilu, siinä näkyy myös iso ikähaitari sekä ripaus joulun tuntua.
Vaikka työt henkivät tekijöidensä ikää, yksi asia on Nion mielestä yhteinen: kiinnostus ja innostus käsitöihin. Juuri yhteisen nimittäjän, käsityön, vuoksi hyvin monenmoiset työt toimivat Nion mielestä yksiin.
– Tarkoitus on esitellä käsityökoulun toimintaa. Ei ole tarkoituskaan tehdä esimerkiksi väriharmonisesti sointuvaa näyttelyä vaan tuoda esiin monipuolisuutta.
Tyttökolmikosta näyttelyn ikähaitari on kiva juttu, koska näkee monenlaista. Kuusamo kuitenkin myöntää, että kateuttakin voi herätä. Toisaalta kaikkien hienojen töiden keskellä voi oivaltaa omankin työnsä hienouden. Laaja kirjo myös keventää painetta:
– Jos olisi vain oma työni esillä, pelottaisi, mutta kun kaikki työt ovat yhtä aikaa arvosteltavina, oman työni ei tarvitse olla yksin.
Nio ynnää toisten töiden usein herättävän lapsille myös intoa siitä, että he itsekin pystyvät moiseen joskus.
Näyttelyn joulutunnelmista tytöt ovat jouluintoilijoina mielissään. Opettajakin iloitsee, että käsityökoulu saa osaltaan olla luomassa tunnelmaa juhlaan, joka on kulttuurissamme tärkeä. Niin Nio kuin lapset toivovat näyttelyn herättävän joulufiilisten lisäksi hyvää mieltä.
– Ja sen huomaamista, kuinka taitavia lapset voivat olla – arvostusta heitä kohtaan, opettaja sanoo hymyillen.
Näpsä-käsityökoulun näyttely pääkirjasto Leijassa 4. joulukuuta saakka.
