Vaikka taideharrastaja ammentaa tauluihinsa paljon sisimmästään, ne puhuvat kullekin katsojalle tämän omaa kieltä.
Istuessaan keskellä ensimmäistä yksityisnäyttelyään muutama päivä ripustuksen jälkeen ylöjärveläinen Kristiina Lähteenmäki-Hein osaa ottaa jo etäisen katseen.
Tuo suhtautuminen löytyi jo ripustuspäivän iltana, kun nainen tauon jälkeen palasi Leijan näyttelytilaan. Aamulla oli jännittänyt ja vähän hirvittänytkin.
– Kun laittaa itsestään jotain niin paljon esille, on tavallaan paljaana. Nämä työt eivät ole mitään maisemamaalauksia vaan tulevat omasta sisimmästäni. Aamulla tuntui kuin laittaisin itseni roikkumaan seinälle. Illalla tuntui jo, että tämä on vain yksi näyttely.
Vastaavan ajatuskulun maalausharrastaja on käynyt pitkälläkin aikavälillä. Oli vuosien ajatustyön tulos, että nainen uskalsi ylipäätään tuoda mitään näytteille.
– On tullut armollisuus itseäni kohtaan. Taiteeni ei ole vakava asia vaan yhden ihmisen yksi tapa ilmaista itseään.
Siksipä nyt onkin vihdoin tullut yhteisnäyttelyiden ja Taidesuunnistuksen avoimien ovien jälkeen ensimmäisen yksityisnäyttelyn aika.
– Kyllä aiemmat näyttelykokemukset ovat olleet askelia tähän.
Taulu kertoo katsojasta
Seiniltä huokuu tunne- ja ilmaisuvoimainen tyyli, ekspressionismi. Tauluissa hahmottuu ihmisaiheita, mutta niitä on käsitelty kovin abstraktein ottein. Värit ovat vahvoja, vedot varsin voimakkaita vailla pikkutarkkaa piperrystä.
Vaikka taulut tuntuvat sukeltavan tunnepitoisesti ihmismieleen, maalari huomauttaa, että taustalla on hänen sisäisten mielenliikkeidensä ohella paljon ulkoisestakin maailmasta puskevia yllykkeitä. Maalausjäljestään hän puolestaan toteaa, että käyttääkin hyvin vähän sivellintä.
– Tykkään tuntea käsillä maalin.
Tyyliinsä nainen päätyi, koska juuri se säväyttää häntä itseään eniten.
– Osaan arvostaa tekniikkapuhtaita töitä, mutta minua puhuttelevat työt, joista tulee eläminen mieleen, jotka eivät jää etäisiksi.
Ihmismielen luotaus taas on naisesta kiehtovaa, koska – kenestäpä ei olisi.
– Ihmisen mieli ohjaa kaikkea toimintaamme; onhan se valtava voimavara. Mutta ei töideni tarvitse aina olla syväluotaavia, voivat ne olla fiilispohjaisiakin.
Katsojalta työt vaativat aikaa, eläytymistä ja heittäytymistä. Mutta tulkinnan tie osoittaa kaikilla omaan suuntaansa.
– Miten paljon enemmän se, mitä katsoja näkee taulussa, kertookaan hänen sielunmaisemastaan kuin tekijästä.
Jos naisen taulut vaativatkin, ne myös antavat, nimittäin tilaa tulkinnalle, mahdollisuuksia samaistumiselle.
– Katsoja pystyy näkemään jonkin kokemuksensa, tilanteensa tai tunnelmansa kuvana.
Meditatiivista kuin mustikkametsässä
Maalausharrastus antaa Lähteenmäki-Heinille aitoa hetkessä elämistä.
– Luen paljon, mutta lukiessakin ajatukset saattavat harhailla. Maalatessa on vain se hetki. Se on yhtä meditatiivista kuin mustikkametsällä olo.
Kuvataide suo myös aivan omanlaisensa ilmaisukeinon.
– Joskus maalatessa voi pukea kuvaksi sen, mitä ei sanoin pysty sanomaan.
Tulevaisuudessa siintää ainakin rutkasti uutta oppia, sillä Lähteenmäki-Hein on aloittanut opinnot Sara Hildénin akatemiassa. Muuten naisella ei ole suuria odotuksia ja haaveita.
– Tällä mennään, ja se tuntuu hyvältä.
Kristiina Lähteenmäki-Heinin näyttely Leijassa 24. lokakuuta saakka. Hänen töitään lisäksi yhteisnäyttelyissä Kangasalan kirjastossa 23. lokakuuta saakka, Emil Wikströmin museossa Valkeakoskella 8. marraskuuta saakka sekä galleria Tärinässä Riihimäellä 2.–29. marraskuuta.
