Hiukan ovat urheilijoiden arvioinnit muuttuneet Akilles-juoksujen ajoista, jolloin sakkolalainen sutkautti kilpajuoksijasta: ”Sil o rinta ko ryöväril ja perse niiko puokaril ja jalat ko juoksijal vasikal.”
Lääkäri Oskar Heikel loihe rapiat sata vuotta sitten lausumaan, että jos hevonen tai koira juoksee, siihen ei ole mitään lisättävää. Ne juoksevat kauniisti. Mutta ihmisen juoksu: ”Ha, ha, juoksee kuin lehmä!”
Hevosmies tosin kuittasi Oskarille ajavansa mieluummin ”lehmällä joka juoksee kuin hevosella joka hiipii kuin lehmä”.
+++++
Ruumiinkulttuuriin perehtynyt Heikel arvosteli ihmisurheilua eläinmaailmasta hakemillaan vertauksilla: voimistelunäytökset ovat apinoiden heiniä, painojen kanssa äheltäminen sopii lähinnä gorilloille ja sonniksi pyrkiville voimailijoille ja polkimiaan rajusti sotkeva kilpapyöräilijä muistuttaa lähinnä marakattia.
Noh, näistä ajoista vierähti muutama vuosikymmen, kun Lauri Tahko Pihkala vertasi urheilijan ruumista höyryveturiin, jossa pannun lujuus ja uunin polttokyky ratkaisevat.
Pitkänmatkan juoksijalla (veturilla) tulee Tahkon mielestä olla ennen kaikkea hyvä pannu, joka kykenee valmistamaan höyryä matkankin aikana…
+++++
Pekingin MM-linnunpesässä on viety miesten 400 metrin voittaja henkihieverissä lasarettiin ja muutama naisurheilija on hoippunut heikossa hapessa tajunnan rajamailla.
Ihmisen kestävyyden rajoja koetellaan, mutta eipä niitä ole vielä löydetty. Hollantilaiset yliopistotutkijat John Einmahl ja Jan Magnus ovat pohtineet tilastotieteen avulla ihmisen rajoja.
Painovoiman ja pyörähdysten maksimaalinen hallinta voisi tuottaa 24,80 metrin kuulakaaren, ja satasen sileällä päästäisiin parhaassa lykyssä aikaan 9,29. Korkeudessa lienee turha havitella 2,5-metrisen reipasta ylitystä.
Hollantilaisten laskelmissa keihäänheiton maksimi ihmiselle olisi 106,50 metriä. Sen mukaan Jan Zeleznyn ME-heitosta 98,48 olisi vielä kahdeksan metriä petrattavaa.
Nähtäväksi jää. Heittäjän pitäisi kiihdyttää keihäs 0,11 sekunnissa kuuden metrin sekuntivauhdista jopa 30 metriin sekunnissa, nykyistä jyrkemmässä 40 asteen lähtökulmassa.
+++++
Itse kaipaisin olympia- ja MM-mittelöihin uusvanhaa säpinää; köydenveto ja köysikiipeily pitäisi saada taas kehiin niin kuin ne olivat viime vuosisadan alussa.
Ammunnan kaksintaistelu on vähän siinä ja siinä. Ateenassa vuonna 1906 tätä harrastettiin. Aseet tosin tähdättiin puettuihin nukkeihin.
Hevospituushyppyä en enää haluaisi, vaikka ennätys olikin rapiat kuusi metriä.
Ehkä kisojen ohjelmaa voitaisiin piristää unhon yöhön jääneillä hengenpelastuksella, ilmapallopurjehduksella, kalastuskilpailulla, vuorikiipeilyllä, polkupyöräjalkapallolla, painonheitolla ja tandemajolla.
+++++
Aina, kun televisioruudusta välittyvä yliyrittäminen ja ilmapallona poksahtelevat kultamitaliodotukset puuduttavat, muistelen iloisella mielellä suomalaista kaikkien aikojen – ja kaikkien lajien – urheilusankaria, Kainalniemen Hikeä edustanutta Elmoa.
Kun merille onnetonta rakkautta paennut nuori mies palaa kotiin, alkaa tapahtua valmentaja Reijo Rymy Petkelströmin hyvällä avituksella. Hetkessä Kainalniemestä nousee mestari, jonka kutreille asetellaan voittoisat laakerinlehvät sulkapallo-ottelusta Elmo vastaan muu maailma.
Kultamitaleja tulee kuin hihasta sekä Derwangin kesäkisoissa että Andien talvikisoissa. Elmo ällistyttää maailmaa 50 kilometrin hiihdossa, vaikka ottaa torkut sopivassa notkelmassa, polttelee piippua ja vetää hiihdon lomassa viiniä ja Huihai-juomaa kuin onttoon jalkaan.
+++++
Keihäässä Elmon maailmanennätys 109,70 pitää yhä hyvin pintansa, samoin pituushypyssä 10,13 metrin leiskaus, mutta satasella Usain Bolt ohitti Elmon Derwangassa tekemän ennätyksen 9,72. Myös seiväshypyssä kuusi metriä hypännyt Elmo jää kirkkaasti Sergei Bubkan noteerauksesta 6,14.
Kirjailija Juhani Peltosen luoma Elmo elää vireänä vuosikymmenestä toiseen. Kun maratonjuoksijat oksentelevat tuskissaan, Elmo ehtii pelata tovin marjapussia aikansa kuluksi ja voittaa silti pystyyn muut.
Derwangan kisoissa Elmo edustaa yksin Suomea ja tuliaisina kaulassa killuu 12 kultamitalia. Voittoisien retkien jälkeen juhlitaan urakalla. Elmosta leivotaan yksin tein arkkipiispa, marsalkka, suuramiraali, valtakunnan pääarkkitehti ja Suomen suurimpien kaupunkien kunniapormestari.
Elmo ottaa voitot vaatimattomaan tapaansa rauhallisesti. Kultamitalisateen jälkeen Yleisradion pitää vaihtaa perinteisen Porilaisten marssin tilalle mestarin vaatimuksesta lapsikuoron heleästi kajauttama virsi Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
JORMA MARTTALA
