Isossa kurulaisperheessä piirtämisen ja maalaamisen hinku on puraissut koko jälkikasvua. Tästä voi koitua jokunen pulma, mutta silti etujen lista päihittää selvästi haitat.
Kahdesta neliön muotoisesta taulusta huokuu jollain tapaa sama henki, vaikka ne ovat erilaisiakin.
Sinisävyisessä kuvassa hiukan tyylittelevin ottein maalattu poika katselee alakuloisena pihalla leikkiviä lapsia. Ruskanhehkuisessa maalauksessa taas seisoo alas katseensa painanut hieno nainen tummien puunrunkojen keskellä.
Taulujen synnyissäkin on samankaltaisuutta. Kummassakin oli luomisen pulmia: poikaan oli vaikea löytää ihon sävyjä, naistaulussa taas aloitus ja hahmon teko taustan päälle tuottivat päänvaivaa. Kumpikin työ kirvoitti kuitenkin myös tekemisen riemua.
Yhtäläisyyden selitys tai ei, taulut ovat syntyneet saman perheen hyppysissä ja samassa maalausryhmässä. Tällä viikolla ne ovat nähtävissä ryhmän näyttelyssä Kurussa.
Sisaruskatras kuplii taideintoa
Taulusisarukset Roza, 14, ja Saara, 12, Pöysti eivät ole perheensä ainoita taidenäppejä. Kymmenestä sisaruksesta kaikki ovat aina piirtäneet enemmän tai vähemmän, ja kuusi on käynyt taidekerhoissakin – kaksi vieläpä samaisessa kurulaisryhmässä kuin Roza ja Saara.
Perheen lapset voi tavata taiteilemassa yhtä lailla omissa oloissaan kuin konkkaronkkana keittiönpöydän ääressä.
Kiinnostus on kummunnut ensinnäkin sisarukselta toiselle kipinöiden.
– Kun on ruvennut itse piirtämään, on huomannut, että hei, piirtäminenhän on kivaa, Roza Pöysti selittää.
Vanhemmat eivät juuri kyniä ja pensseleitä heiluttele, mutta taito ja into lienevät myös veren perintöä.
– Isän isä piirsi vanhalla iällä.
Tytöt myöntävät kurssienkin yllyttävän intoa. Kun käy kerran viikossa taiteilemassa, liekki ei pääse hiipumaan.
Taiteen teossa tyttöjä viehättää ainakin vision toteutuminen.
– Se, kun ajattelee: ”Minä osasin tehdä tuon”, on kiva tunne, pikkusisko tuumii.
Imua suovat myös yhdessäolo, keskittyminen ja rentoutuminen.
– Se, kun keskittyy vaikka johonkin muotoon, vie ajatuksia muualle kaikesta arkisesta, Roza Pöysti sanoo.
Etua harmia enemmän
Kaksikko löytää sisaruskatraan yhteisestä harrastuneisuudesta monta etua.
– Sisarukset voivat antaa hyviä vinkkejä, pikkusisko sanoo ja kertoo esimerkiksi, kuinka Roza opasti häntä toteuttamaan ruskamaalauksen maan risteilevin siveltimen vedoin.
– Jos näen, että joku sisarus tekee jonkin eri lailla kuin minä, voin ottaa mallia, isosisko ynnää.
Toisten töistä voi napata myös inspiraatiota, juurta ideoiden sytyttelyyn. Myös innostava ilmapiiri valaa polttoainetta harrastukselle.
– Tulee tehtyä, kun yhdessä tehdään.
Pari haittaakin sisarpari löytää. Ensinnäkin voi kasautua paineita ja puhjeta alemmuuden tunnetta.
– Jos vertaa omia töitään toisten töihin, voi ajatella: ”Aijaa, tämä omani on aika ruma.”
Myös liiallinen mallin ottaminen muilta voi koitua pulmaksi.
– Se, jos muiden tekeminen tulee oman tekemiseni tielle.
Pääasiassa yhteinen harrastus on tytöille silti ilo.
– Ei ole tullut ajatusta ”miksi teemme kaikki samaa?”. Ja piirtämisen lisäksi meillä on omia juttujamme.
Anti ja tavoitteet onnistumisissa
Taiteen muodot ovat perheelle monet mutta pysyttelevät kuitenkin tasopinnoissa: välineet vaihtelevat akryyli- ja öljymaaleista hiileen, vesiväreistä tusseihin, akvarellikynistä öljypastelliliituihin…
Piirroskilpailupalkinnoista ja esimerkiksi Saaran voittokuvan kasseihin painamisesta huolimatta tytöt nostavat harrastuksensa kohokohdiksi onnistumiset.
– Esimerkiksi se, kun sain lasipullojen läpinäkyvätkin kohdat näyttämään aidoilta, toi innostuksen, isosisko myhäilee.
– On kivaa, jos saa palkinnon, mutta se ei ole pääasia, hän jatkaa ja toteaa, että palkinnoissa mukavaa on työstä saatava tunnustus.
Tyttöjen tavoitteet ovat kehittymisessä, ei joissain tietyissä saavutuksissa.
– En ole ajatellut, että taide olisi ammatti, mutta kyllä se aina pysyy mukana, Roza toteaa ja kertoo tahtovansa oppia esimerkiksi oikeiden värisävyjen sekoittamista.
– Minä haluaisin, että kuvat olisivat todenmukaisia – että mittasuhteet, valot ja varjot olisivat oikein, sisko lisää.
Pikanäyttelyssä vuoden satoa
Kurulaisnäyttelyssä nähdään sisarkaksikon töiden lisäksi koko joukko maalausryhmäläisten vuoden varrella loihtimia teoksia.
– Meillä on aika vapaat aiheet. Aika paljon on luontokuvia ja maisemia. On talvimaisemia, joissa on rauhallinen tuntu, ja myös vaikkapa auringonlaskuja, Pöysteistä vanhempi kertoilee ja kuvailee tunnelmien kirjoa vaihtelevaksi.
Näyttely on vain viikon kestävä pikapyrähdys, mutta lyhyys ei tyrmistytä siskoksia. Tilanteeseen mukautuvasti he toteavat, että viikossakin ehtii käydä paikallista väkeä, mökkeilijöitä ja pistäytyviä ohikulkijoita. Tytöille itselleen viikkokin suo iloa.
– On kiva, että oma työni on esillä, että muutkin näkevät, mitä olen saanut aikaan, Roza Pöysti tuumaa.
Tampereen seudun työväenopiston Kurun maalausryhmän kesänäyttely Keihäslahden näyttelytalossa Kurussa (Myllymäentie 2) 5. heinäkuuta saakka.