Hevosharrastajien kaupunki – ”Ratsastus opettaa pitkäjänteisyyttä, ystävällisyyttä ja tietynlaista nöyryyttä”

Ylöjärvellä ratsastustoiminta on poikkeuksellisen aktiivista. Vierailimme muutamalla hevostallilla tehden samalla katsauksen siihen, millaista ratsastusharrastus on kunnan alueella, ja mikä lajissa vetää puoleensa.
Ylöjärveläinen ammattiratsuttaja Tiina Pirttijoki näyttää hypyn mallia Vahannan Ratsutilalla. (Kuva: Eero Jauhiainen)

Hevoset ovat merkittävä osa Ylöjärven kaupungin identiteettiä. Ylöjärvellä on mahdollisesti jopa enemmän hevosia kuin missään muussa Suomen kunnassa.

Kaupunki tunnetaan varsinkin raveistaan, mutta raviurheilun taustalla myös ratsastus on kunnassa hyvin aktiivista. Ylöjärvellä on runsaasti hevostalleja sekä ratsastuskouluja ja -seuroja, jotka mahdollistavat ratsastamisen sekä yksityisille hevosenomistajille että kelle tahansa hevosharrastuksesta kiinnostuneille.

Vierailimme niistä muutamalla katsomassa, miten tallit ja ratsastuskoulut toimivat ja selvitimme, mikä ratsastuksessa viehättää.

Tunneille jopa tunkua

Ratsastuksen suosio näkyy jo siinä, että Ylöjärven suurimman hevostallin, Vahannan Ratsutilan, ratsastuskoulun alkeistunneilla on tällä hetkellä täyttä.

Tallin ratsastuksenopettaja Taina Sarvikas kertoo, että Vahannan Ratsastuskoulun suositut alkeiskurssit eivät kuitenkaan ole poikkeus, vaan ruuhkaa on monella muullakin tallilla. Ilmiöön ovat osaltaan vaikuttaneet myös viime vuosien tapahtumat.

– Kaikista suurin piikki ratsastajamäärissä ympäri Suomen oli korona-aikaan, koska silloin ratsastustallit olivat niitä harvoja paikkoja, jotka saivat olla tietyin ehdoin auki. Sen jälkeen suurin piikki on laskenut, mutta harrastajamäärät ovat silti tosi hyvällä tasolla, Sarvikas sanoo.

Vahannan tallilla ratsastustunteja järjestetään joka päivä eri tasoisille ratsastajille aina 4–6-vuotiaiden ponintalutuksesta kilpaharrastajat. Vaikka alkeiskurssit ovat täynnä, ei tämän enempää tunteja voi järjestää, jotta hevoset saavat riittävästi lepoa.

– Hevosten hyvinvointi on aina tärkeintä. Toivon, että lajista kiinnostuneet valitsevat aina paikan, jossa on koulutetut ratsastuksenopettajat, jotka osaavat huolehtia hevosista sekä turvallisuudesta ja ryhmänhallinnasta. Tässä ollaan kuitenkin pakoeläimen kanssa tekemisissä, Sarvikas painottaa.

Ylöjärveläinen Aurora Teräsmaa Vahannan Ratsutilalla Madis Mornan (oik.) valmennuksessa. (Kuva: Eero Jauhiainen)

Opettavainen harrastus

Sarvikas näkee Ylöjärvellä hevosharrastuksen suosion erittäin hyvänä asiana kunnan ja kuntalaisten kannalta.

– Meilläkin käy 250 asiakasta viikossa, joista yli puolet ovat lapsia ja nuoria. Siinä mielessä ratsastuksella on Ylöjärvellä tärkeä rooli, että se tarjoaa kunnan nuorille virikkeitä ja mielekästä tekemistä.

Entä miksi ratsastus sitten on niin suosittu harrastus? Taina Sarvikas uskoo lajin viehätyksen perustuvan siihen, että kyseessä on liikunnallinen ja opettavainen harrastus, johon eläimen läsnäolo tuo erityisen piirteen.

– Ratsastus opettaa pitkäjänteisyyttä, ystävällisyyttä ja tietynlaista nöyryyttä, koska hevonen ei valehtele tai huijaa. Hevonen toimii niin kuin sinä itse sen kanssa toimit, ja oma ratsastuksenopettajani sanoikin aikoinaan, että hevonen on ratsastajan peili.

Vahannan Ratsastuskoulun ratsastuksenopettaja Taina Sarvikas ratsastuskoulun tuntiponi Island Greyn, eli Lunan, kanssa. Luna voitti valtakunnallisissa tuntiratsastajien mestaruuskilpailuissa kesä-heinäkuun vaihteessa Ypäjällä poniratsastajien kouluratsastuksessa kultaa. (Kuva: Eero Jauhiainen)

Kaiken ikäiset yhdessä

Pienemmällä Suskin Tallilla tallin omistaja ja ratsastuksenopettaja Susanna Mäkipää korostaa ratsastuksen yhteisöllisyyttä sekä sitä, että kaikin puolin turvalliset puitteet lajin harrastamiselle luodaan yhteistyössä toisten ratsastajien ja tietysti myös hevosten kanssa.

– Haluan tuoda tässä esille sitä, että ratsastaminen on mahdollista kaikille. Vaikka pelkäisi kuinka paljon, niin liikkeelle pystyy lähtemään hyvin pienestä ja ratsastuksen voi halutessaan aloittaa vaikka kuusikymppisenä, Mäkipää kertoo.

Suskin Tallilla ei edes ole erikseen aikuisten ja lasten ratsastustunteja, vaan tunnit menevät tason mukaan. Mäkipään mukaan näin toimimalla tunneilla muodostuu yhteisöllisyyttä eri ikäisten ja erilaisten ihmisten välille.

Mäkipään mukaan ratsastuksen viehätys syntyykin siitä, että yhdessäolo, luonto ja hevosen kanssa toimiminen auttavat rentoutumaan ja irtautumaan arjesta.

– Jo pelkästään hevosen läsnäolo on verenpaineita laskeva tekijä. Tallille tullessa tulee aina hyvä olo ja monet aikuiset kertovat käyvänsä täällä ”nollaamassa pään” työpäivän jälkeen, hän selventää.

Tärkeää lajissa on myös se, mitä ratsastajat voivat oppia hevosilta.

– Samalla tallilla opitaan käsittelemään epäonnistumista ja pettymystä sekä tekemään asiat hyvin, koska hevosen hyvinvointi on aina etusijalla.

Suskin Tallin kentällä ovat harjoittelemassa Miila Oswald (1. vas), Jan Laaksonen (2. vas) ja Emilia Mäkinen (3. vas) Kuvassa oikealla ohjeita antaa tallin omistaja – ratsastuksenopettaja ja ratsastusterapeutti Susanna Mäkipää. (Kuva: Eero Jauhiainen)

Hevonen terapeuttina

Suskin Tallilla myös korostetaan ratsastajan yhteyttä hevoseen. Tämä näkyy ennen kaikkea siinä, että Mäkipää on koulutettu ratsastusterapeutti. Hän on siis käynyt Suomen ratsastusterapialiiton kolmevuotisen koulutuksen.

– Ratsastusterapiaa ei voi tehdä kuka tahansa, vaan siihen on oltava koulutus. Lisäksi, jotta sitä pääsee opiskelemaan, on oltava soveltuva pohjakoulutus, Mäkipää kertoo.

Mäkipää on toiselta ammatiltaan luokanopettaja ja opettanut erityisoppilaita koko elämänsä, mikä luo myös hyvän pohjan ratsastusterapeuttina toimimiseen. Mutta mistä ratsastusterapiassa sitten on kysymys?

– Ratsastusterapiassa hevonen terapoi ja itse toimin ikään kuin välittäjänä. Työparini on siis ratsastusterapiaan koulutettu hevonen.

Mäkipään mukaan hevonen on loistava eläin auttamaan ihmistä vaikkapa ahdistuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa.

– Hevoselle voi näyttää kaikki tunteensa ja hevonen peilaa niitä takaisin, antaa turvallisuuden tunnetta sekä lämpöä.

Saksasta Suomeen lomalle tulleet Jan Laaksonen (vas.) Miila Oswald ja käyvät Suomessa ollessaan Suskin Tallilla ratsastamassa. (Kuva: Eero Jauhiainen)

Ylöjärvellä ratsastetaan myös yksityisesti

Ylöjärvellä on avointen ratsastuskoulujen ohella myös yksityistalleja, kuten Mäkkylän ratsutila, joka tarjoaa hevosenomistajille tallipaikan ja mahdollisuudet hevosten ulkoiluttamiseen. Mäkkylän ratsutilan hevoset ovat siis yksityishenkilöiden omistamia ja ovat tallilla vain hoidettavina.

– Vien hevoset ulos aamulla, ruokin ne ja otan illalla sisälle. Hevosten omistajat puolestaan hoitavat niiden liikuttamisen ja ratsastamisen, kertoo tallin toiminnasta vastaava Sofia Järvenpää.

Mäkkylän ratsutila tarjoaa kuitenkin yksityisasiakkaille hyvin monipuoliset ratsastusmahdollisuudet. Tilan läheisyydessä on muun muassa metsäreittejä ja sijaintinsa vuoksi sieltä pääsee helposti myös Teivon raviradalle. Lisäksi tilalta löytyy kaksi kenttää, maneesi eli ratsastushalli sekä uittoranta.

Järvenpää kertoo, että voisi halutessaan pitää tallilla myös ratsastuskoulua, mutta on silti päätynyt pitämään vain yksityistallia, jotta asiakkailla olisi mahdollisuus hyödyntää tallin puitteita mahdollisimman vapaasti.

– Ratsastuskoulu rajoittaisi yksityisasiakkaiden hevosten liikkumisen tapoja. Esimerkiksi, jos pitäisin ratsastuskoulua joka päivä vaikkapa neljästä kuuteen, niin maneesi olisi silloin poissa käytöstä muilta asiakkailtani, Järvenpää selventää.

Sofia Järvenpää kertoo hevosen vatsan olevan sellainen, että se vaatii säännöllisesti ruokaa. (Kuva: Eero Jauhiainen)

Vaikka Sofia Järvenpää vastaa tallillaan muiden hevosista ja tarjoaa ratsastuspuitteet yksityishenkilöille, ratsastaa hän aktiivisesti myös itse. Lisäksi hän kilpailee esteratsastuksessa. Järvenpään motivaatio lajiin kumpuaa samoista asioista kuin muillakin talleilla: yhteys hevoseen.

– Ratsastaminen on hyvin terapeuttista. Hevoseen muodostuu erityinen side ja luottamus, Järvenpää sanoo.

Ratsastus vaikuttaakin olevan monella tavalla hyvin ainutlaatuinen liikuntaharrastus. Taina Sarvikkaan, Susanna Mäenpään ja Sofia Järvenpään yhtenevät kertomukset ratsastuksen viehätyksestä kielivät siitä, että yhteys ratsastajan ja ratsun välillä on jotain poikkeuksellista.

Ihmisen ja eläimen välisestä yhteydestä kuulee puhuttavan usein, mutta toisaalta ilman omakohtaista kokemusta sitä voi olla vaikea aidosti sisäistää. Pitkään ratsastuksen parissa toimineilla tuo yhteys kuitenkin kantaa läpi elämän, tai kuten Sofia Järvenpää kiteyttää hevosten merkityksen omalla kohdallaan.

– Kerran heppatyttö, aina heppatyttö.

Tällä hetkellä Mäkkylän tallilla kasvaa Sofia Järvenpään tuleva kilparatsu ”Dexi”, joka oli jutuntekohetkellä heinäkuussa vain kahden kuukauden ikäinen. ”Ensimmäinen vuosi on nopeaa kasvua ja varsa kasvaa vuodessa noin 80-90 prosenttia koko mitastaan”, kertoo Sofia Järvenpää varsan kasvutahdista. (Kuva: Eero Jauhiainen)