Ajoin kumpareista maantietä pitkin pienten omakotitalojen ripotteleman kylän läpi. Mutkikas tie kieli sen iästä, ajasta kun tiet muotoutuivat luonnon ehdoilla, eikä luonto teiden.
Vierelläni kimmelsi hiljaa keinuen järvi, jonka taa oranssina möllöttävä aurinko oli laskeutumassa. Mäen rinteellä törrötti vanha maalaistalo, jonka edestä pellot laskeutuivat kuin silkki, heinikon aaltoillessa tuulen tahdissa.
Viimein silmiini tarttui näky, jota olin tullut katsomaan. Edessäni kohosi majesteettinen vaalea koulurakennus. Lienee kaksimetriset, talon silmiksikin kutsutut ruutuikkunat tähystivät kirkkaina koulun ympärillä levittäytyvää maalaismaisemaa. Vastikään uusittu perinteinen peltikatto ja pramea ulkovuoraus saivat koulun muistuttamaan entisaikojen huvilaa.
Karhen Ympäristökoulu seisoo mäen laella, järven rannalla. Se hallitsee koko kylää kuin kirsikka kakun päällä. Jos turvallisuuden tunteen ja mielenrauhan voisi pukea kuviksi ja sanoiksi, se muodostuisi näistä maisemista; ajattelin.
Nyt tämä maisema on päätetty hävittää. Karhen ympäristökoulu aiotaan purkaa ja tilalle rakennetaan uusi koulu. Pikavauhtia, tietenkin.
Insinööritoimiston kartoituksen mukaan rakennus on sisäilmaongelmainen ja purkukuntoinen. Mutta mitä nämä sanat todellisuudessa tarkoittavat? Kasvaako seinät mustaa hometta, vai onko koulu remontoitu liian tiiviiksi eikä oikeanlaista ilmanvaihtoa ole osattu ottaa huomioon? Tarkoittaako insinöörin purkukuntoinen sitä, että rakennus on helpompaa ja heille tuottoisampaa purkaa ja rakentaa uudelleen kuin korjata, vai sitä että yli puolet hirsirungosta on läpimätää ja välipohja on putoamassa niskaan?
Ihmettelen suunnattomasti, miksi vanhan hirsirakennuksen korjaussuunnitelmia ylipäätään on tilattu tekemään moderni insinööritoimisto. Onko ketään perinteisiin hirsirakennuksiin perehtynyttä asiantuntijaa konsultoitu? Insinööritoimiston mukaan vanha hirsitalokin on riskirakenne ja energiasyöppö turhake, vaikka ne ovat ainoita rakennuksia, jotka todistetusti ovat kestäneet vuosisatoja Suomen ilmastossa. Ja vaikka energiahävikki hirsitalossa onkin korkeampi, ei se ole mitään verrattuna uusien elementtitalojen hiilijalanjälkeen, joita joudutaan yhden hirsitalon elinkaaren aikana rakentaa ja purkaa neljä.
Suomesta löytyy lukematon määrä perinnerakentamisen raudanlujia ammattilaisia, jotka keskittyvät sydämellä rakennusten korjaamiseen ja säilyttämiseen, ei tuhoamiseen. Jotka tietävät miten rakennetaan rakenteille vaarattomat märkätilat hirsirungon sisään ja miten toimiva painovoimainen ilmanvaihto voidaan palauttaa rakennukseen, josta se on jo kertaalleen remonteilla tuhottu.
Hirsitalo on tehty korjattavaksi. Se on kuin palapeli, jonka jokainen osa voidaan korvata uudella. Niin on tehty satoja vuosia sitten miesvoimin ja niin voidaan tehdä myös vuonna 2022, jos tahtotila löytyy. Karhen koulun naapurikunnassa Ikaalisissa koulutetaan vuosittain rakennusrestauroijia, eikö tässä olisi yhteistyön mahdollisuus?
Uusi koulu pyritään pystyttämään syksyksi 2023. Jokainen voi miettiä millaista jälkeä tällä tahdilla saadaan aikaiseksi. Arvioiden mukaan uusi kiinteistö pysyisi hyvänä 40-50 vuotta. Näin lyhyt talon elinkaari kertoo myös omaa tarinaansa nykymateriaalien laadusta ja kertakäyttökulttuuristamme.
Vanha toimiva kyläkoulu on suuri harvinaisuus ja arvokas perintömme. Tätä historiallista rakennusta ja Karhen kulttuurimaisemaa tulisi suojella. On mielestäni täysin absurdia, että vihreitä arvoja kannattavan Karhen Ympäristökoulun korjauskelpoinen rakennus tuhotaan antamatta korjaussuunnitelmille mitään todellista mahdollisuutta. Uuden koulun lopullista hiilijalanjälkeä ja elinikää voimme vain arvailla.
Nimi Ympäristökoulu tuntuu olevan vain sanahelinää. Ympäristökoulun lapsille tulisi opettaa, että rikkinäisenkin voi korjata.
Pyydän Karhen osayleiskaavaa valmistelevia tahoja antamaan Karhen koulurakennukselle vielä mahdollisuuden. Koulurakennus on korjattavissa, jos ei kunnan toimesta niin myymällä rakennus uudelle omistajalle. Uusi koulurakennus voidaan rakentaa minne vain ilman vanhan koulun purkamisen vaivaa. Liian monta rakennusperintömme helmeä on jo peruuttamattomasti tuhottu liian nopeilla päätöksillä.
Kirjoittaja Karhelta
Lue myös: