Ensimmäisellä liigakaudellaan parrasvaloihin noussut ylöjärveläissentteri Oiva Keskinen myöntää yllättäneensä myös itsensä.
Keskinen raivasi Tapparan kivikovasta joukkueesta vakiopaikan jo runkosarjan syyskaudella ja jatkoi keväällä samaan malliin. Jos vuosi sitten olisi Oivalle ennustettu tätä, hän ei olisi uskonut.
– Olisin joutunut katsomaan pyörein silmin. Keväällä sanottiin, että liigaringissä reenaat ainakin aluksi, ja katsotaan sitten, mitä tapahtuu, Oiva naurahtaa.
Tappara voitti kolmannen peräkkäisen mestaruutensa kukistettuaan Pelicansin finaaleissa voitoin 4–1.
– Hienoin hetki oli se, kun loppusummeri soi viimeisessä ottelussa. Ilon kyynel tuli silmäkulmaan, Keskinen myöntää.
Tämä oli toinen kevät peräkkäin, kun Oiva pääsi mestaruusjuhliin, sillä vuosi sitten hän oli U20-liigan voittaneen Tapparan joukkueen terävintä kärkeä. Miesten SM-kulta on vielä astetta isompi juttu – arvostetuin palkinto, jonka joukkuelajeissa voi Suomessa saavuttaa.
– Tuntui hienolta, kun pääsi torilla fanien eteen vielä kerran, sillä eihän meillä nuorissa sellaista ollut. Vietimme nyt 3–4 päivää joukkueena yhdessä.
Osa joukkueesta lähti vielä jatkamaan Mallorcalle, mutta Oiva jäi kotiin Ylöjärvelle lepäämään ja latautumaan toukokuun loppupuolella alkavaan uuteen harjoituskauteen.
Ohjelmassa oli muun muassa palkintojenjakoa ja nimmarien kirjoittamista Uplakersin kauden päättäjäisissä viime viikolla. Oiva tunnetaan ja hänestä pidetään kotikaupungissaan; yksi jos toinen kävi antamassa lämpöiset onnitteluhalaukset.
– Ei minua häiritse, kun tullaan nykimään hihasta. Se kuuluu tähän ja on iso juttu varsinkin pienimmille junnuille.
”Isää ja äitiä paljosta kiittäminen”
Onnistumisia Liigassa seurasi valtakunnallinen mediajulkisuus. Pudotuspelien aikaan televisiossa pyöri pitkä haastattelu, jossa palattiin sinne, mistä kaikki alkoi – Keskisten kotipihalle.
– Alkuun oli totuttelemista sellaisiin juttuihin, mutta ei niistä ole mitään haittaa.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Oivan kaksoisveli Onni voitti salibandyn Suomen mestaruuden Tampereen Classicin U20-joukkueessa.
– En ehtinyt paikan päälle Onnin joukkueen ratkaisupelejä katsomaan, mutta seurasin tietysti heitä muuten, Oiva kertoo.
Julkisuudessa on kehuttu myös Oivan joukkuepelaajan luonnetta, sopivan nöyrää ja maanläheistä suhtautumista asioihin niin kaukalossa kuin muuallakin. Oiva kiittelee, että opit siihen on saatu Sari-äidin ja Ville-isän kotikasvatuksesta:
– Ilman vanhempiani en olisi tässä. He ovat antaneet nuorelle Oivalle eväät menestyä elämässä ja siihen, että olisin pidetty ihminen jääkiekkoilun ulkopuolellakin.
Entä mitä sanoi setä Esa Keskinen, vuoden 1995 maailmanmestari?
– Ei muuta kuin että nauti näistä päivistä. Taidan olla vielä yhden Suomen mestaruuden perässä…
Maalitili auki toisella kosketuksella
Kiitosta Oiva jakaa myös Tapparan muille pelaajille, muun muassa ylöjärveläiselle kipparille Otto Rauhalalle. Kokeneemmat ottivat viime keväänä huippulupaavan nuoren hienosti vastaan.
Valmennusryhmä Rikard Grönborgin johdolla teki samoin ja neuvoi Oivaa pelaamaan omilla vahvuuksillaan, turhia jännittämättä ja fiksusti. Tukea ja kannustusta tuli koko ajan.
– Pelasin muutamat harjoituspelit sillä mielellä, että nautitaan nyt, kun pääsen vielä pelaamaan. Kun sitten alkoivat CHL sekä Liiga, niissäkin olin kokoonpanossa. Ajattelin vaan, että mitähän tapahtuu, ja hyvää tapahtui!
Tappara kohtasi Pelicansin liiga-avauksessa 13. syyskuuta, eikä Oiva olisi voinut saada parempaa alkua liigauralleen. Pelikello pysähtyi aikaan 2.17, kun hän napautti Nick Halloranin hienosta syötöstä 1–0.
– Ennen ekaa vaihtoa jännitin aika paljon. Yritin vaan pelata simppeliä, mutta heti tuli maalipaikka ja toisella kosketuksella maali. Se helpotti loppupeliä ja oli minulle hyvin tärkeä maali, Oiva myöntää.
Heti syksyllä Grönborg istutti Keskisen laitahyökkääjiksi Halloranin sekä Petteri Puhakan. Kolmikon kemia toimi välittömästi, eikä ketjua hajotettu kuin U20-ikäluokan MM-turnauksen ajaksi.
– Nojaamme kaikki hyvän luisteluumme; on helppo pelata, kun mihin vaan menee, tietää kaverinkin ehtivän tilanteeseen. Yritin rytmittää peliä ja avata syötöillä tilanteita. Se oli isoin roolini ketjussa, Oiva miettii.
Järki mukana kamppailupelissä
Nuorten MM-turnaus Göteborgissa oli yksi Oivan kauden tavoitteista, ja sinne hän pääsikin. Mitalihaave kariutui pronssiottelun sysimustaan kolmoserään, kun Tshekki nousi 2–5:stä 8–5:een.
– Tulos ei ollut ihanteellinen, mutta kokemus aika mieletön ja varmasti kasvattava.
Tapparan peli ailahteli runkosarjassa, mutta mitä pidemmälle kevät eteni, sitä tylymmin se raivasi esteet tieltään. Keskisen ei tarvinnut miettiä asemaansa, ja kauden toinen tosi iso maali syntyi neljännessä välierässä Kuopiossa.
– Oli aika makea fiilis! Noustiin 1–4:stä tasoihin, ja sitten pääsin tekemään voittomaalin, Oiva muistelee.
Oiva ei kuulu Liigan vahvimpiin pelaajiin, vaan on klassisen taitosentterin ja nykyaikaisen vauhtipelaajan yhdistelmä. Hän kuitenkin pärjää myös laita- ja maalinedustaväännöissä yllättävän hyvin.
– Alkuun oli paljonkin erilaista kuin junnusarjoissa, mutta koutseilta tuli vinkkejä, ja itsekin opin, mitä kannattaa tehdä. En välttämättä mene heti kropalla vääntämään, vaan koetan ratkaista tilanteita esimerkiksi mailapaineella.
Runkosarjassa Oiva kokosi tehot 7+20 ja pudotuspeleissä 2+7. Hänen puolustustaidoistaan ja -asenteestaan kielivät plus/miinuslukemat +20 ja +5. Oiva sai myös pelata niin yli- kuin alivoimaa.
– Pyrin olemaan luotettava kahden suunnan sentteri, jonka voi laittaa kentälle joka tilanteessa.
Oiva varattiin viime kesänä NHL-seura Columbus Blue Jacketsiin, joka on varmasti rekisteröinyt täysosumakauden.
– Kesällä käyn ainakin Columbuksen leirillä, mutta ei sieltä ole kuulunut hetkeen mitään. Tapparassa haluan olla vielä enemmän vastuuta ja olla vielä parempi, johtava pelaaja, Oiva suunnittelee.
