90 vuotta: Ikinuoren Martti Polvisen tie vei Haapajärveltä Ylöjärvelle – Hurja määrä harrastuksia pitää aktiivisena

Ylöjärveläinen monitoimimies Martti Polvinen täytti 90 vuotta 7. maaliskuuta. Syntymäpäiväjuhlissa julkistettiin hänen kirjoittamansa henkilöhistoria Martin polkua Pirkanmaalle.

Martti Polvinen on niin aktiivinen seniori, että hänen iästään voisi helposti pudottaa kymmenen vuotta pois. Harva nuorempikaan pystyy samaan kuin hän: harrastuksina ovat muun muassa ulkoilu, lenkkeily, kalastus, sienestys, marjastus, mökkeily, lukeminen, runojen ja novellien kirjoittaminen, elinikäinen opiskelu, tieteen seuraaminen ja järjestötoiminta.

Martti Polvinen on aina ollut erittäin ahkera liikkuja.

Omakotitalon pihalla on komea hyötypuutarha, jota hoidetaan yhdessä Hillevi-vaimon kanssa ja saadaan runsas sato. Omavaraisuutta lisää Martin lähes ympärivuotinen kalastus – Keijärvestä on noussut isojakin haukia.

Liikuntaharrastus on aina ollut Martti Polviselle tärkeä. Arkena riittää lähimaastossa kävely ja keilaaminen, mutta nuoresta asti hän on viihtynyt Lapissa vaeltamassa.

– Olen laskenut nukkuneeni laavuissa ja teltoissa noin kaksi vuotta. Viime vuosina Lapin vaellukset on pitänyt iän tullessa jättää, samoin tietysti Pirkan Hiihdot, joissa olin mukana 27 kertaa ja Pirkan Hölkät, joissa olin 37 kertaa. Liikkuminen on kuitenkin tärkeä asia kunnonkin ylläpitämiseksi, ja jatkan sitä yhä. Kesällä käyn aamuin illoin uimassa Keijärvessä piharannassa, kertoo Polvinen.

”Satojen laavuöiden aikana Polvinen on oppinut kuuntelemaan luonnon ääniä. Tuli räiskyy nuotiossa ja kuuset humisevat vaihtelevin äänin. Kipinät leijuvat yötaivaalle ja niillä on maaginen vaikutus katsojan silmissä. Usein orava nakertaa käpyään tai puut hankaavat kauempana toisiaan. Luonnollisetkin äänet voivat olla pelottavia ja pitävät yöpyjää hereillä. Silloin ihminen tuntee itsensä pieneksi ja tietää, että hänen on alistuttava luonnonvoimien edessä” (Lainaus Martti Polvisen kirjasta ”Martin polkua Pirkanmaalle.)

Keijärven rannassa asuva Martti Polvinen on ollut myös kirjallisesti tuottoisa.

Martti Polvinen teki varsinaisen elämäntyönsä Tie-ja vesirakennushallituksen Tampereen piirissä tieinsinöörinä ja suunnittelijana vuosina 1959–1997. Hänen käsialaansa ovat muiden muassa valtatie 9 Jämsästä Tampereelle, Tampereen ohitustie Pirkkalassa ja kantatie 66 Orivedeltä Virtain kautta Alavudelle – tästä tiestä on Jussi and the Boys esittänyt laulunkin.

Myös Vaasantien rakentamiseen Polvinen teki suunnitelman, jossa Hillevi Puiston kotitalo meni asumiskieltoon. Parinkymmenen vuoden kuluttua hän muutti itse vanhan tilalle rakennettuun uudistaloon. Näinkin voi käydä. Nyt vanha talo toimii ääni- ja näköesteenä.

Keijärven yli rakennettavan rautatien kakkosraiteen suunnittelu on aiheuttanut suurta huolta rannan asukkaissa.

– Jos raide tulee nykyisen radan vasemmalle puolelle, se vaikuttaa järven pienemmän osan säilymiseen vahvasti, ja se tuhoutuu. Uuden raiteen rakentaminen tarvitsee nykyisten suunnitelmien mukaan noin 30 metriä, ja pieni järven osa pienenee entisestään eikä vesi kierrä. Isommalle puolelle Keijärveä rata ei tekisi niin paljon hallaa, Martti Polvinen uskoo.

Luonto on ollut aina Martti Polvisen sydäntä lähellä.

Luonto onkin Polviselle hyvin tärkeä asia.

– Teen Keijärven rannalla paljon kävelylenkkejä, siellä on hyvin rikas luonto. Myös Mäkkylän pellot, joissa vilja kypsyy ja hehkuu kullankeltaisena, ovat kaunista katseltavaa. Niillekin on suunniteltu rakennettavaksi kerrostaloalue, joten maisema muuttuu tulevaisuudessa kovasti.

Kotipihalla Polvinen seuraa ja ruokkii lintulaudalla lintuja. Nyt on ollut paljon punatulkkuja, käpytikkoja ja sinitiaisiakin.

Seitsemisen luonnonpuiston suhteen Martti Polvinen on optimistinen.

– Olemme retkeilleet siellä paljon, ja näen alueen kehittämisen monet mahdollisuudet. Yhdistyminen tai yhteistyö Ruoveden Helvetinkolun kanssa toisi matkailuun paljon uutta, Martti Polvinen toteaa.

Vanha puu

Nähdessäni aarnipuun,
sille voisin kumartaa.
Oksat varjoo tanhuaa
ja latva peittää kuun.

Palokorot tehneet suun,
sieltä joskus kuulla saa
vanhan viisaan tarinaa,
on aika kypsyttänyt puun.

Ei syytä pelkoon, pakoiluun.
Ilmeestä jo tiedon saa,
hymyn kohta tavoittaa.
Kyhmyinen on muoto puun.

Ethän kiellä, luokses tuun,
auran voin jo tunnistaa,
käteni kun kurkottaa
unohtaen kaiken muun.

Martti Polvisen kirjoittama runo 5.11.2006