Olemme oppineet näkemään ruokapakkauksissa parasta ennen merkinnän. Samoin esimerkiksi autonrenkaisiin on merkitty valmistusaika, koska pito-ominaisuuksien oletetaan huononevan renkaiden ikääntyessä.
Mutta eräissä tärkeissä hyödykkeissä ei ole parasta ennen merkintää, vaikka pitäisi olla. Asumme maapallolla paikassa, jossa suurimman osan vuotta täytyy pitää jonkinlaisia jalkineita. Ensin jalkineet tehtiin itse. Tuohesta punottiin virsuja ja lampaanvillasta huovutettiin huopatossuja. Nahasta on osattu tehdä jalkineita tuhansia vuosia. Alkeellisimmillaan vain kiedottiin ja sidottiin sopivankokoinen nahankappale jalkaan, mutta ajan kuluessa opittiin tekemään hyviä ja kestäviä nahkajalkineita, kenkiä ja saappaita. Hyvin hoidetut nahkajalkineet kestivät, ja voisivat kestää vieläkin nahan osalta vuosikausia, mutta muuten ehkä ei.
Nykyisin yleisesti myynnissä olevien jalkineiden pohjat ovat usein jotain mitälie uretaaniseosta, joka joustaa ja tukee, on kevyttä ja miellyttävää käytössä. Tuossa erinomaisessa kengänpohja-aineessa on vain yksi paha vika. Vaikka kengät olisivat kaapissa, tasaisessa lämpötilassa ja auringonvalolta suojattuna, niiden pohjat vanhenevat itsekseen, menevät pilalle ja menettävät hyvät ominaisuutensa.
Siispä jos ostaa tarjouksesta syksyllä sandaalit ja tallettaa kaappiin käyttääkseen seuraavana kesänä, voi pettyä. Sandaalien pohjat voivat katkeilla jo vähäisen kävelyn jälkeen. Olen nähnyt päältä ihan hyväkuntoisen näköiset nahkasaappaat, joista ulkopohjat olivat kadonneet. Omistaja sanoi, että ne vaan alkoivat murentua. Tuntuu omituiselta, että nahkasaappaista häipyy pohjat. Näin nuo saappaat. Ne olivat muuten ihan komeat katsella, mutta ulkopohjista ei ollut jäljellä mitään. Surku heittää menemään, mutta eihän niillä mitään tehnyt.
Olen itse saanut huonoa kokemusta kangasvartisista toppasaappaista. Ostin ne eräänä keväänä alennusmyynnistä seuraavan talven käyttöjalkineiksi. Kesän saappaat olivat kaapissa. Otin ne talven tultua käyttöön ja ne olivatkin kevyet ja mukavat. Käytin niitä paljon ja tykkäsin. Ehdin käyttää saappaitani muutaman kuukauden. Sitten niistä alkoivat pohjat hajota, siis vajaa vuosi ostamisen jälkeen. Niistä alkoi irrota murusia. Ajattelin, että olisi niiden pitänyt vähän kauemmin kestää ja kävin valmistajan kanssa pitkähkön sähköpostikeskustelun. Pyysivät kuvia saappaista, myös sisäpuolelta. Noista sisäpuolelta otetuista kuvista kuulemma näkivät valmistusajan, joka oli minun saappaitteni kohdalla menneisyydessä etäämmällä kuin kaksi vuotta. Pohjille annetaan kuulemma kahden vuoden takuu valmistuspäivästä. Yrityksestäni huolimatta en saanut selville mistä he näkivät saappaiden valmistusajan. En saanut myöskään tietää milloin saappaat oli valmistettu.
Loppupäätelmäksi jäikin, että eivät he voineet sitä lähettämistäni kuvista nähdä, mutta koska saappaat olivat keväällä alennusmyynnissä, he tiesivät niiden olevan vanhempaa tuotantoa, joka haluttiin saada pois käsistä – ja saatiinkin. Tyytyväistä asiakasta he eivät minusta kuitenkaan saaneet. Olisihan noissa saappaissa pitänyt olla parasta ennen merkintä.
Onhan omituista, että vaikka tiedetään jalkineiden pohja-aineen kestävän vain tietyn ajan, sitä ei mitenkään ilmoiteta maksavalle asiakkaalle.
ARMI SAARELA
