Romantiikan ajan mestarisäveltäjä Giuseppe Verdin Messa da Requiemista löytyy vielä lähes 150 vuotta sitten olleen teoksen kantaesityksenkin jälkeen uudenlaista sisältöä ja ajankohtaista sanomaa. Tästä sielunmessusta on tullut universaalisti arvostettu mestariluomus, joka puhuttelee ihmisiä kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa. Suomen kansallisbaletti osoittaa nyt saman kuin Ballet Zürich ja Oper Zürich jo seitsemän vuotta sitten: koreografi ja ohjaaja Christian Spuck saa rakastetun requiemin elämään jumalaisesti myös tanssin keinoin.
Verdin omintakeisella Messa da Requiemilla on arvostettu sija myös suomalaisten sydämissä. Sielunmessun iskevät rytmit, henkeäsalpaavat melodiat ja dramaattiset kontrastit puhuttelevat melankoliaan taipuvaista kansaa. Requiem on raikunut lukuisia kertoja esimerkiksi kuorojen suurien juhlavuosien merkeissä.
Verdin musiikki tarjoaa järisyttävää tunnemaailmaa. Sellaisenhan jokainen ihminen kohtaa, kun omainen tai läheinen ihminen poistuu kuolemassa elämän näyttämöltä.
Latinankielisen messun ajattomat sanat ovat ihmiskunnan muistiin hakattuja. Siksi tekstien syvälliset sanomat koskettavat kerta toisensa jälkeen. Kuulijat tekevät requiemin seitsemän osan aikana melkoisen matkan ihmiselämän rajallisuuden sisällä. Siinä kurkotetaan myös iankaikkisuuteen, mutta Verdi pysyttäytyi tiukasti kirjoittamassaan sielunmessussa valottamasta rajan takaista elämää.
Sävellys on isossa kuvassa tutun kotoinen, sitä on turvallista seurata. Kuulija tietää, miten teos etenee. Siinä on turvallisia satamapaikkoja viivähtää ja hengähtää myrskyisästi lyövien musiikkiosuuksien saapuessa tyveneen kohtaan.
Tanssi monipuolistaa sielunmessua
Christian Spuck on saattanut Verdin Messa da Requiemin tanssin muotoon. Spuckin nuotittamalla mielen ja kehon kielellä sielunmessusta avautuu uudenlaisia sisältöjä ja merkityksiä. Tanssijat tuovat näkyväksi ihmisten sisäiset kilvoittelut ja taistelut. Sen, miten ruumis puolustautuu ja lopulta antautuu. Elämänliekki palaa voimallisesti, ja hiipuu. Sammumisen jälkeen on maallinen tomumaja.
Suomen kansallisbaletin Messa da Requiemin vimmainen voima on runsaudessa. Näyttämöllä ovat kansallisbaletin tanssijat sekä kansallisoopperan kuoro täydennettynä Helsingin filharmonian kuorolla. Montussa soittaa kansallisoopperan orkesteri. Lisänä on taivaalliset neljä laulajaa.
Sielunmessun pauhatessa myötäelää surua, josta Verdi löysi palaset Requiemiinsa. Verdin surullinen sydän sykkii hänelle tärkeän ystävän kirjailija Alessandro Manzonin muistolle. Sävelet ovat siis sydämen verellä ja silmien kyynelillä kirjoitetut.
Elämme maailmassamme ruumiita vaativien katastrofien aikaa. Suuria määriä ihmisiä kuolee epäinhimillisten sotien uhreina ja odottamattomien luonnononnettomuuksien uhrina. Jokaisella vainajalla on omat kaipaajansa.
Messa da Requiemin tutkijat ovat pohtineet perusteellisesti sen kirjoittaneen säveltäjän suhdetta uskontoon. On etsitty vastausta kysymykseen, oliko Verdi harras katolilainen. Vai oliko säveltäjänero uskonnoton, ateisti.
Christian Spuckin luoman tanssin kautta lähestynkin sielunmessun säveltäjän persoonaa ajatuksella, että Verdi on kaukoviisaasti jättänyt antamatta Requiemilleen yhden tietyn leiman. Säveltämisen avarassa maailmassa hän on tuntenut jumalallisen mysteerin ihmiskuntaa johdattavasta ja meiltä salatusta kaikkeuden voimasta. Ihmisenä Verdi on pitänyt relevanttina kuvata ihmisen maallisen vaelluksen loppusuoraa. Hän jättää viimeisen rajan toisella puolella olevan elämän jokaisen omaksi asiakseen. Tässä maallistuneessa maailmassa Verdin ajatusmaailma toimii verrattomasti. Aikamme ihminen janoaa tieteellistä faktaa ja todistettavissa olevaa dataa.
Niukat lavasteet korostavat ydinasiaa
Käsiohjelma palvelee täydellisesti kävijää. Siinä on selkeästi requiemin seitsemän osaa ja niiden tekstit. Huomionarvoista ja suorastaan nerokasta on, ettei tekstejä näytetä perinteisellä tavalla näyttämön yläpuolella. Näin katsoja keskittyy esitykseen. Tanssijat, kuorolaiset ja solistit saavat sataprosenttisen huomion.
Kansallisbaletti on tunnettu korkeatasoisista ja tyylikkäistä lavasteistaan. Tämänkertainen niukkuus ja harmaus nostavat tanssien asemaa. Myös puvustus on tummasävyinen. Silläkin on pääsanomaa teroittava vaikutus.
Kaiken kaikkiaan Messa da Requiem nostaa esille taiteen monet kasvot. Laaja teos saa arvoisensa äänimaailman korkeatasoisen orkesterin ansiosta. Ensi-illassa musiikinjohdosta vastasi legendaarinen Hannu Lintu. Kapellimestarin tarkka työ takasi upean orkesterin ainutlaatuisen tarkan musisoinnin.
Kuorolla, tässä tapauksessa kuoroilla on iso merkitys. Pauhina ja juurevuus lähtee mestarillisesta kuorosta.
Solistit laulavat henkisesti, sydämestänsä täysin heittäytyen satavuotiset säkeet. Sopraano Marjukka Tepponen, mezzosopraano Tuija Knihtilä, tenori Matteo Lippi ja basso Timo Olavi Riihonen muodostavan eheän nelikon, jonka voimin pyhät tekstit kristallisoituvat kokonaisuuden leiväksi ja viiniksi.
Tanssijat ovat koko upealla joukollaan niin sydänjuuriaan myöten läsnä, että heidän osuudestansa ja merkityksensä pitäisi vuodattaa kaikki mahdolliset adjektiivit. Christian Spuck on luonut jotakin niin suurenmoista, että sen sanallinen kuvittaminen on mahdotonta tyhjentävästi.
Kaiken kaikkiaan toteutus on ihmisyyttä ja sen kaikkia lahjoja ainutkertaisella tavalla esille nostavaa.
Tämä on viisi tähteä ansaitseva taiteellinen onnistuminen. Kaikki, jotka janoavat jotakin henkisesti koskettavaa tuokiota, matkatkaa kansallisbalettiin.
MATTI PULKKINEN
