Pakolaishuijaus nepalilaisittain – Kaiken kaikkiaan ilmi tullut huijaus on törkeä

Kolumnin kirjoittaja on karhelaislähtöinen kehitysyhteistyön asiantuntija, joka asuu Nepalissa. (Kuva: Mimosa Hedberg)

Keväällä lehtiin alkoi tulla uutisia, joiden mukaan identiteettivarkauksien turvin bhutanilaispakolaisten sijasta erityisesti Yhdysvaltoihin olikin muuttaneet tavalliset nepalilaiset. Uutiset saivat paljon palstatilaa, sillä pidätettyihin kuuluivat esimerkiksi entinen ministeri ja toisen entisen ministerin vaimo.

Bhutanilaispakolaiset ovat etniseltä taustaltaan nepaleita, jotka olivat vuosikymmeniä asuneet Bhutanissa. Bhutanin valtion kiristäessä politiikkaa tätä etnistä ryhmää kohtaan 1990-luvulla, monet kymmenet tuhannet ihmiset joutuivat lähtemään pakolaisiksi. Tämän jälkeen he ovat asuneet pakolaisleireillä Itä-Nepalissa, josta he ovat saaneet turvapaikkoja erityisesti Yhdysvalloista.

Kaiken kaikkiaan ilmi tullut huijaus on törkeä. Huijauksessa on ollut paljon eri päättäviä tahoja, muutenhan se ei olisi onnistunutkaan näin hyvin. Käytännössä pakolaisten identiteetit on myyty tai annettu sukulaisille ja tuttaville, taaten täten heille pääsyn parempaan tulevaisuuteen. On järkyttävää, miten vallanpitäjät ovat käyttäneet häikäilemättä hyväkseen kaikista heikoimmassa asemassa olevia.

On kuitenkin korruption vastaisuuden voitto, että asia on nyt tullut esiin, ja ilmeisesti Yhdysvaltojen painostuksesta asiaa on ollut pakko tutkia kunnolla. Tämä myös kuvastaa, miksi läsnäolo globaalin etelän maissa on tärkeää ja tukee korruption vastaista työtä.

Fyysistä läsnäoloa ja maiden tuntemusta tarvitaan siihen, että korruptiota voidaan ehkäistä. Läsnäolo ja maantuntemus auttaa tunnistamaan systeemin heikot kohdat ja puuttumaan niihin. Kun tuntee maan ja käytännöt voi välttää suurimmat sudenkuopat.

Lisäksi läsnäolo esimerkiksi rahoituksen näkökulmasta on tärkeää, sillä se antaa myös valtioille mahdollisuuden taistelussa demokratian ja hyvän hallinnon puolesta.
Koska pakolaishuijaukseen sotkeutuneilla on suhteita tämän hetken ministereihin, on varsin mahdollista, ettei asioita olisi tutkittu ilman ulkopuolista painostusta. Valitettavasti raha tai sen menettämisen pelko puhuu varsin suoraa kieltä näissäkin tilanteissa.

Kaiken tämän valossa olen ihmetellyt Suomessa vellovaa leikkauskeskustelua. Jos Suomi haluaa olla mukana vaikuttamassa maissa demokratian puolesta, on läsnäolo myös tärkeää. Jos länsimaat vetäytyvät kuoreensa, esimerkiksi Venäjällä on kyllä halua tuoda omaa agendaansa ja rahojaan globaaliin etelään.

Erityisen surullinen olen pakolaisten kohtelusta. Esimerkiksi Tanskan päätös, josta Suomessakin on keskustelu, sijoittaa turvapaikanhakijoita kolmanteen maahan on varsin kyseenalainen korruption ja hyväksikäytön näkökulmasta.

Nepalin pakolaishuijaus osoittaa, että siirtämällä turvapaikanhakijat kolmanteen maahan altistamme heidät hyväksikäytölle. Ei kuulosta minusta sivistysvaltion toiminnalta.