Uppotukin ylösnousemus
Kätkössä tulvavesien vallan, uppotukki makaa veden alla.
Painoa yli tonnin verran. Nosto voimaa tarvis monin verroin.
Rantakoivu puhkeaa kukkaan, uskaltaa se jo vihertää.
Ei rantaa erota tulvassa veden, ummessa tukki uinuu vaan.
Puhkuu tuuli oksistossa, kevättä on aatoksissa.
Vedessä et huomaa muuta kuin varjot, uppotukki vaaran pahan tarjos.
Kesää kohti vedet vievät, alkaa jo muljahtaa hellevesissä uppotukki.
Taivuttua tulvan valta, kaikki paljastuu veden alta.
Aika on herätys uppotukin, alkaa ylösnousemus mustan tukin.
Näkyviin kesän lämpimät vedet toivat, kesäuitot uppotukin pois veivät.
Uppotukkikin sahalle pääsi. Hienona paneelina se kodin seinällä päät nyt käänsi.
Ei arvannut upotukki, sanaili joulupukki. Veden alla maatessaan on tuo umpitukki,
Värin valkoiseksi tulvavedet ja sadan vuoden uni muutti.
Kuuma kesä uppotukin makaamasta herätti. Jatkuu puun elämä nyt makuuhuoneen seinillä.
Rakkauden huoneen iloissa, saa se katsella kaikkea aivan vapaasti.
Kirjoittaja: Antero Kärnä
