Lehtori Kauko Virtanen kuoli Ylöjärvellä 91-vuotiaana 24.7.2023. Hän oli syntynyt Hauholla 25.12.1931.
Kauko Virtasen lahjakkuus huomattiin jo varhain. Vähävaraisen perheen pojalle yliopistoon tähtäävä opinpolku olisi ollut miltei mahdotonta. Niinpä Hahkialan kartanon kansleri A. Charpentier ehdotti Kauko Virtasen isälle, joka työskenteli kartanossa muonamiehenä, pojan pistämistä oppikouluun. Kansleri lupasi auttaa taloudellisesti. Kauko Virtanen valmistui ylioppilaaksi 1953 ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa valmistuen luonnontieteiden kandidaatiksi 1960.
Työuransa Kauko Virtanen teki matematiikan, fysiikan ja kemian lehtorina. Eläkkeelle hän jäi Tesoman yhteiskoulun lehtorin tehtävästä 1991.
Shakin Virtanen löysi jo varhain ja siitä kehkeytyi elämänmittainen intohimo. Hän innostui nuorena poikana Suomen Sosialidemokraatti -lehdessä julkaistuista shakkitehtävistä ja julkaisi ensimmäisen oman tehtävänsä lehdessä vuonna 1951. Juuri tehtäväshakissa Virtanen niitti menestystä myös kansainvälisesti. Yksi merkittävimmistä saavutuksista oli vuonna 1975, jolloin hän voitti kultamitalin maailmanlaajuisessa laadintaturnauksessa. Hänelle myönnettiin shakin hopeinen ansiomerkki vuonna 1985 ja shakin tehtävämestarin arvo vuonna 1999. Vuonna 2003 ilmestyi teos Musta ratsupyörä, johon oli koottuna Virtasen vuosina 1976-1979 Suomen Kuvalehdessä julkaistut shakkipalstat. Virtanen toimi eri lehdissä shakkitoimittajana yli 40 vuoden ajan.
Virtanen edisti merkittävästi myös koululaisshakkia. Vielä eläkkeellä ollessaan hän veti koululaisille shakkikerhoja synnyinpaikkakunnallaan Hauholla.
Myös musiikki oli tärkeää Kauko Virtaselle. Hän harrasti kuorolaulua yli 30 vuoden ajan, ääniala oli II-basso. Aktiivivuosien kuorolaulu vaihtui eläkevuosina Ylöjärven Pelimanneihin.
Shakin ja musiikin ohella Kauko Virtanen harrasti kirjallisuutta ja runoutta. Hänen ystäväpiirinsä oli laaja. Siihen kuului opettajia, laulu- ja shakkitovereita, näyttelijöitä ja kirjailijoita. Hän oli sosiaalisena ihmisenä innostaja, järjestötoimija ja organisoija. Hän kävi keskusteluja ja kirjeenvaihtoa myös kirkon edustajien ja poliitikkojen kanssa. Kauko Virtanen oli humanisti, joka oli äärimmäisen kiinnostunut ihmisen henkisestä kehityksestä. Shakki oli kuitenkin se elämänalue, jonka avulla hän matkasi kohti ihmisen ydinolemusta. Shakkitehtävissä hän näki suurta ja syvältäluotaavaa kauneutta, jota ulkopuolisen oli vaikea ymmärtää.
Eläkevuosina Hauhon merkitys korostui Kauko Virtasen elämässä. Hauhon keskikoulun Senioriklubissa hän toimi aktiivisesti, muun muassa puheenjohtajana usean vuoden ajan. Kesämökillä Hauhonselän rannalla vietettiin perhepiirissä monia kesiä. Hauhon mökki oli tukikohta, jossa Kauko Virtanen oleili kesäisin pitkiäkin aikoja vaimonsa Sinikan kanssa. Virtanen oli myös kysytty juhlapuhuja Hauholla järjestetyissä tapahtumissa. Hän aloitti myös Hauhon jokakesäiset lauluillat, joita on jatkettu viime vuosiin saakka.
Kauko Virtasta jäivät kaipaamaan Sinikka-puolison lisäksi kaksi lasta, viisi lastenlasta ja neljä lastenlastenlasta.
TUIJA VIRTANEN
