On taas kesä. Linnut laulavat, aurinko paistaa… ja ruohonleikkurit pauhaavat. Olen jo monena vuonna kuunnellut, kuinka ihmiset ajavat kilpaa ruohoa pihoillansa ja seurannut kaupungin omistamien ruohoalueiden tehokasta trimmaamista.
Olen huolissani luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä ja surullinen siitä, että sileä ja koruton, tumman vihreä nurmikenttä trendaa edelleen vuonna 2023. En tiedä, ovatko ihmiset tietoisia siitä, että pelkkä nurmikko on pölyttäjille ja monille pieneliöille yhtä kuin aavikko. Se, mikä meille ihmisille näyttää siistiltä ja viimeistellyltä, ei kuitenkaan ole se, mitä luonto oikeasti kaipaa.
Kirkkopuiston viereen kylvettiin viime kesänä valloittava niitty. Se ilahdutti monia ja oli loistava esimerkki siitä, miten puiston nurmialueen yhteyteen mahtuu myös mm. pölyttäjiä hyödyttävä alue. Tämän saman trendin soisin näkyvän muuallakin Ylöjärven katukuvassa.
Jokaisella asuinalueella on sellaisia nurmialueita, joilla harvemmin näkee ketään. Ehkä surullisin tietämäni esimerkki on Haavistolla Lähdevainiontien alkupäässä, jossa en ole koskaan nähnyt muita kuin kaupungin ruohonleikkaajia. Ymmärrän kyllä, että pelkkiä nurmialueitakin tarvitaan harraste- ja oleskelualueiksi.
Uskallan silti veikata, että Aron ja Räikän nurmialueita lukuun ottamatta kaikki muut nurmet ovat niin vähällä käytöllä, että edes niiden reunoille olisi mieletön mahdollisuus istuttaa joko niittykukkia, pensaita tai puita. Niityn niittäminen 1-2 kertaa kesässä olisi myös ilmastoteko, jos sitä vertaa nurmialueiden leikkuumäärään toukokuusta elokuuhun.
Me ihmiset muokkaamme luontoa omien tarpeittemme ja mieltymyksiemme mukaan. Nyt olisi korkea aika miettiä, olisiko mahdollista alkaa nähdä kaupungin lähiluonto uusin silmin. Mitä jos tuttu ja turvallinen, autio nurmialue olisikin kauniimpi ja houkuttelevampi, kun niittykukat kukkisivat ja muutama puu tarjoaisi varjonpaikkoja levähtämiseen kesähelteillä. Tällöin luonto olisi luontoa varten ja sitten meitä ihmisiä varten olisi esimerkiksi penkkejä ja se trimmattu kävelypolku.
Konkreettisia tekoja tarvitaan luonnon monimuotoisuuden tukemiseen ja pölyttäjäkadon elvyttämiseen. Omasta mielestäni monimuotoisuus on kaunista, sillä silmänilon lisäksi siitä hyötyvät myös luonnon asukit.
Olivia Norrback-Halmela
Suomen luonnonsuojeluliiton Ylöjärven yhdistyksen hallituksen jäsen
Lue myös: Kuka päättää kasvin paikan? – Villipuutarha on ekoteko
