Ketä aikuiset uskovat – ajaako oma etu lasten ja nuorten hyvän edelle?

”Kuuletko itkun lapsien? Kuuletko huudon, kuiskauksen? Maailma huutaa auttajaa, lohtua, toivon kantajaa.”

Viime päivinä olen seurannut läheltä, miten helposti ja kevyesti lapsen, nuoren kertoma kuitataan vastuuttomasti valehteluksi ja aikuisen maineen pilaamiseksi.

Samaan aikaan yhteiskuntamme potee maamme historian synkintä aikaa lasten ja nuorten ihmisten henkisestä pahoinvoinnista. Aikuiset äimistelevät tilannetta, ja he vaativat juhlavasti korjausta tilanteeseen. Puheet eivät auta, tarvitaan arjen konkreettisia tekoja.

Tänä päivänä en ihmettele, miksi monen lapsen ja nuoren kohtalona on oman elämäntilanteen hallinnan menettäminen. Lasten ja nuorten luottamus aikuisia ja koko yhteiskuntaa kohtaan horjuu.

Tutustuin toimittajana hiljan ylöjärveläisen nuoren miehen ja hänen lakimiehensä kokoamaan aineistoon, joka aukottomasti paljastaa ja kertoo, miten rankan kohtelun uhreiksi he ovat joutuneet. Aineisto koostuu tallenteista: puheluista, tekstiviesteistä, sähköposteista ja videoista. Mukana on myös materiaalia, jossa on ollut mukana muita aikuisia ihmisiä.

Aiemmin en ollut törmännyt siihen, että myös verkkopankin pankkisiirtojen sanomatilaa käytetään kovin irvokkaiden viestien välittämiseen. Tiliotteen lukeminen muodostuu hyvin ahdistavaksi, kun rahasummien saatteena on mitä syvimmässä tunnetilassa rustattuja terveisiä.

Yhteiskunnan toimijoiden rakenteissa on vaarallisia valuvikoja. Kun nuori ihminen hakee apua, häntä on kuunneltava, ja hänen sanomansa on otettava vakavasti.

Ajatelkaapa, jos esimerkiksi puolue, sen piirin ja jopa puoluetoimiston väki lähtee tielle, jossa nuoren ihmisen avunhuudot kuitataan tylysti leimaamalla ne valheiksi ja pahansuopaiseksi maineen lokaamiseksi. Ei tutkita. Mutta hutkitaan.

Elämme vapaassa maassa. Asioihin rehdisti tarttuvat aikuiset saavat päälleen oksennuksia ja ryöpytyksiä sekä uhkailuja. Minkälaisen puolueen piirijohtaja ja puoluesihteeri toimivat siten, että he kieltävät sananvapauden ja toimintavapauden. Kaiken kukkurana vaatimukset, että asiasta on vaiettava. ”Se on poliittista ajojahtia.” ”Se on menestyvän poliitikon uran tuhoamisyritystä.”

Puolue ja sen toimijat, jotka asettavat oman etunsa ja poliitikkojensa edun, lasten ja nuorten turvallisuuden edelle, on pelottava.

Luulisi, että jokaisen etu ja oikeusturva toteutuisivat parhaalla ja kestävällä tavalla, kun esille nousevat asiat avataan ja selvitetään faktoihin pohjaten rehellisesti.

Elämme nytkin myrskynsilmässä, jossa toivon suunsa avanneille ihmisille jaksamista. Se, että tarttuu toimeen, ei ole aina kiitollista. Tämän kaiken vastakohta on välinpitämättömyys ja vastuuttomuus.

Suomalainen yhteiskunta ja suuri osa kunnistamme toteuttaa aktiivisesti lapsi- ja nuorisovaikutusten arviointia. Useassa paikassa arviointi on surullista sanakilinää.

Yhteiskuntamme tervehtyy ja voi nykyistä paremmin, kun ongelmiin tartutaan oikea-aikaisesti ja vakavasti.

Kansalaisten on terveellistä seurata asioiden kehittymistä. Valvoa, että esiin tuleviin ilmiöihin tartutaan.

Lapset ja nuoret tarvitsevat vahvojen aikuisten turvaa ja tukea.

”Sen minkä teette pienimmille ja heikoimmille veljille, Herralle teette kaiken sen, Hän otti muodon ihmisen.”