Kirkkoherran joulutervehdys: Rauha maassa ihmisillä

Suljen sunnuntain sanomalehden ja katsahdan ulos. Maisemaa koristaa hento lumipeite. Haen toisen kupillisen kahvia ja kuulostelen painon tunnetta rinnassa. Lehden sisältö on tänäkin aamuna saanut huokailemaan – niin kuin se on tehnyt monta kuukautta. Naapurin ikkunoissa loistavat jouluiset kyntteliköt, radiossa soi Hoosianna. Adventin aika on alkanut.

Uutiset Ukrainasta eivät jätä rauhaan. Minulle ne tuovat mieleen Karjalan kannakselta ensimmäisen kerran 13-vuotiaana sotaa pakoon lähteneen isäni kertomukset. Vanhemmat ja nuoremmat sisarukset olivat marraskuun lopussa lähteneet kotoa sellaisella kiireellä, että naapurissa töissä ollut poika jäi tekemään evakkomatkaa vieraiden seurassa. Kahdeksan kilometrin matka rajalta ei ollut jättänyt vanhemmille mahdollisuutta aikailla. Talvisodan joulu oli isälle ensimmäinen evakossa ja poissa kotoa, mutta myös siihen ikään ensimmäinen erossa omasta perheestä. Lapsen mieltä painoivat suunnaton koti-ikävä, pelko ja huoli niin perheen olinpaikasta kuin rintamalla olleista vanhemmista sisaruksista. Lapsuuden turva oli särkynyt ja tulevan edessä oli vielä sankka sumuverho.

Elämän vaikeiden vaiheiden ja sodankin keskelle tulee joulu. Ehkä eniten juuri sinne. Siellä sanomaa rauhasta ja Jumalan hyvästä tahdosta odotetaan hartaana, vaikka silmien edessä ihmisten toimet maailmassa herättävät pelkoa ja luomakunnassa tuhoa. Joulun sanoma on rauhan ja rakkauden sanoma. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa. Antoi ainokaisensa syntyä ihmisten keskelle ja armoille niukkuuteen ja köyhyyteen. Mutta mitä hän toi tullessaan maailmaan? Hän toi lähimmäisestä välittämisen, myötätunnon ja laupeuden. Hän toi tullessaan sovinnon, armon ja anteeksiantamisen. Hän toi uudelleen alkamisen mahdollisuuden ja antoi tulevaisuuden ja toivon. Siitä kaikesta joulussa on kyse.

Joululahjat annan tänä jouluna oman lähipiirini lisäksi sodan ja puutteiden keskelle. Muistan Ukrainan lapsia ja aikuisia, jotka rakentavat jouluaan pelon ja kaikenlaisen puutteen keskellä. Lähetän lahjani myös Itäiseen Afrikkaan, jossa kärsitään pahimmasta kuivuudesta ja nälänhädästä yli neljään vuosikymmeneen. Emme voi poistaa kaikkea kärsimystä maailmasta, mutta voimme osaltamme sitä lieventää. Voimme tuoda joulua sinne, missä rauhaa ja rakkautta eniten odotetaan.

Luukkaan evankeliumin luku 2: 8-14
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Siunattua joulun aikaa
sinulle ja läheisillesi!

Ulla Ruusukallio
kirkkoherra