Olen päättänyt kokeilla viisipäiväistä työviikkoa tallitöiden osalta. Olen jo kauan pyytänyt tallille tuuraajan vain, jos olen ollut itse jossain reissussa. Reissuun taas olen lähtenyt aina juuri sen takia, etten osaa lomailla kotona, vaan eksyn tekemään jotain töihin liittyvää.
No, nyt olen viettänyt ensimmäisen säännöllisistä vapaapäivistäni. Kotona. En muista milloin tällaista olisi tapahtunut viimeksi, ja täytyy sanoa, että olipas yllättävän haastava konsepti.
Nukuin kymmenen tuntia, minkä jälkeen yritin vielä maata sängyssä ja esittää nukkuvaa, mutta selkä oli jo niin jäykkä, etten keksinyt yhtään asentoa, missä olisi voinut olla. Join aamukahvia ja söin puuroa ainakin tunnin. Sitten istuin keittiön pöydän ääressä ja tuijotin seinää mettien, mitä ihmiset mahtavat tehdä vapaapäivinään.
Imuroin. Pesin pyykkiä. Tiskasin. Selasin somea niin kauan, että olin nähnyt samat päivitykset ainakin kolme kertaa. Kävin ajamassa hevosen. Tein ruokaa. Selasin vielä kerran somesta ne samat päivitykset. Sitten hoidin pari ihan pikku työjuttua, toruin itseäni siitä ja tuijotin taas seinää miettien, että mitä nyt pitäisi tehdä.
Viideltä iltapäivällä aloin odottaa, että pääsisin iltatalliin. (Vapaapäivinä hoidan siis iltatallin, koska se on periaatteessa sama kuin iltakävelyllä kävisi.) Iltatallia odotellessani luin netistä uutisotsikoita. Sehän on minulle yhtä rentouttavaa, kuin repisi itseltään kynsiä yksitellen irti. Ajattelin kuitenkin, että voihan sitä aikansa kuluksi sivistää itseään maailman tapahtumilla, ettei olisi aina ihan pihalla siitä, mistä ihmiset puhuvat. Nyt tiedän, että Ukrainan sodalle ennustetaan talvitaukoa ja Milena on häädetty BB-talosta. En tiedä mitä teen näillä tiedoilla.
Seitsemältä pääsin viimein tallille ja sitä kautta takaisin johonkin tuttuun normaaliin, omaan kuplaani. Huomenna on toinen vapaapäivä, ja en tiedä odotanko sitä innolla vai kauhulla.
En ole mikään työholisti. Kyse ei ole siitä, että olisi pakko aina saada tehdä töitä. Kyse on siitä, että työ ja vapaa-aika ovat kietoutuneet niin tiiviisti yhteen niin kauan, etten osaa erottaa niitä toisistaan, ellei maisema vaihdu. Esimerkiksi vuokramökin ulkoporealtaassa minulla ei ole mitään ongelmia olla jouten. Kotona on.
Aion opetella tämän vielä. Ehkä kaivan pian lukemattomien kirjojen pinon esille. Ehkä opettelen kutomaan ja hankin television, jota sitten katselen samalla kun kudon sukkia. Ehkä sudokut, ehkä tuhannen palan palapeli?
Ehkä kirjoitan kirjan? Onko kirjan kirjoittaminen työtä vai vapaa-aikaa? Kas tämä on juuri se ongelma. Kun minä en tiedä. Ehkä hommaan ulkoporealtaan ja istun kaksi päivää viikossa siellä.
