Antaisinko palautetta vai en? – Tehdas lähetti palautteen mukana kaksi paria uusia patakintaita

Kolumnin kirjoittaja on ylöjärveläinen sanoittaja, runoilija ja kirjailija

Antaisinko palautetta vai en? Jaksanko, viitsinkö, onko siitä edes mitään hyötyä? Tämän tyyppiset ajatukset pyörivät usein päässäni.

Kun minun pitäisi lähteä perustelemaan sitä, miksi näen asian niin kuin sen näen, tulevat avoimuuteni rajat vastaan. En siis useinkaan vaivaudu selittämään, miten päädyin määrättyyn näkemykseeni palautteessa. Välillä kyllä pystyn siihenkin, mutta vain välillä.

Meillä töissä on asiakkaille palautelaatikko, johon voi laittaa viestin saamastaan hoidosta, nimettömänäkin. Postilaatikossa lukee: ”Haluatko antaa palautetta hoidostasi? Alla olevasta valikosta löydät palautelomakkeet.” Nimettömiähän ne palautteet pääsääntöisesti ovat.

Miksi sitten antaa asioista tai tapahtumista palautetta? Syitä on varmaan monia. Koulukaverini äiti lähetti aikoinaan tyttärilleen ostamat talvitakit tehtaalle takaisin arvioitaviksi, koska hänen mielestään niistä lähti karva kovin helposti irti. Tehdas palautti jonkin ajan kuluttua takit takaisin saatesanoilla: ”takithan ovat jo monen vuoden vanhoja ja varmasti olleet kovassa käytössä, koska niiden liepeissäkin on jo useita repeämiä”.

Tehdas lähetti kuitenkin palautteen mukana kaksi paria uusia patakintaita, kun joulukin oli tulossa. Koulukaverini äiti lähetti uuden palautteen ja kirjoitti: ”miksi lähetätte patakintaita kysymättä kokoa, nämähän ovat liian isot”. Hän laittoi palautteeseen, minkä kokoiset patakintaiden pitää olla. Kirjeenvaihto loppui tehtaan puolesta siihen, enkä tiedä löytyikö niille patakintaille sittemmin käyttöä.

Palaute työpaikallasi ja työstäsi on merkki siitä, että sinun työsi edes huomataan. Monessa organisaatiossa työntekijät kokevat usein puurtavansa yksin. Palaute antaa mahdollisuuden jakaa aikaansaannoksesi jonkun toisen kanssa. Parhaimmillaan palaute antaa energiaa, synnyttää työn imua ja kannustaa kehittymään. Monilla työpaikoilla se on, ikävä kyllä, kuitenkin käyttämätön voimavara.

On myös huomioitava, että niin työkaverin kuin pomonkin yhdellä lausahduksella voi olla lähtemätön vaikutus. Myönteinen kommentti saattaa kannatella pitkään ja pysyä mielessä jopa koko työuran ajan. Jos kyse on vieläpä nuoresta ihmisestä, repliikki voi vaikuttaa jopa ammatinvalintaan. Positiivista palautetta tarvitaan, jotta työmotivaatio pysyy yllä ja työyhteisön henki hyvänä.

Työssä ei ehkä kuitenkaan voi kehittyä, jos ei koskaan saa negatiivista palautetta. Eikä negatiivisen palautteen tarvitse olla mitenkään arvostelevaa.

Entäpä sitten kotioloissa? Oletko kokeillut? Puolison kehuminen ja positiivisen palautteen antaminen. Siitähän voisi alkaa vaikka monien yhteisten vuosien jälkeen uusi ja upea kuherruskuukausi.