Eräs tiimien ja ryhmien toimintaan liittyvä sudenkuoppa on hieman paradoksaalisesti erinomainen yhteistyö ja hyvä henki. Sudenkuoppa niistä tulee silloin kuin erinomaisen yhteistyön ja hyvän hengen tavoittelu muodostuu kaikkein varjelluimmaksi ja säilyttämisen arvoisimmaksi päämääräksi. Tällöin hämärtyy varsinaisen toiminnan, vastuu, tarkoitus ja kokonaisuuden tavoitteet. Muutoksia kammoksutaan ja niitä vastaan hyökätään agressiivisesti eri väitteillä.
Nämä vanhat ryhmäopinkappaleet tulivat mieleeni, kun seurasin kaupungin johtopaikkoihin liittyvää episodia. On lähes mahdotonta, edes kaikella hyvällä tahdolla, nähdä mistä muusta voisi olla kysymys. On luonnollista, että varsinaisissa kaupungin korkeimmissa toimielimissä aiempaa kokemusta omaamattomat poliitikot hakevat visusti turvaa toisistaan. Vertaisten miesten kesken kun on niin helppoa sopia asioista ja ohjailla toimia. Tienarista haettiinkin aiempaan ryhmähenkeen sopivaa, vertaista tuuraajaa, koska riittämätön olo hyökyy päälle vertaisen vaihtuessa naiseen, joka omaa vankkaa johtamiskokemusta ja pätevyyttä. Näen tilanteessa lisäksi sukupuolittunutta arvomaailmaa 80-luvulta.
Näen sukupuolittunutta arvomaailmaa myös siinä, että poliittisissa ristiriidoissa kokemusta vailla oleva nainen heitetään eturiviin taistelemaan kokoomuksen valtuustoryhmän asettamaa valtuuston puheenjohtajaesitystä, Katja Luojusta, vastaan. Perussuomalaisten varsinaiset vallankäyttäjät, episodin käsikirjoittajat ja muut taustahenkilöt pysyttelivät taka-alalla. Sympatiani ovat tältä osin perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajan, Inga Lehden, puolella eikä taustalla olevien.
Jos Kokoomuksen ryhmä rakoili viimeviikkoisessa valtuuston puheenjohtajaäänestyksessä toivon, että rako kurotaan umpeen ripeällä tahdilla. Kaupunki tarvitsee vahvat ja päämäärätietoiset kaupungin kasvuun ja kehittämiseen tähtäävät valtuustoryhmät. Suurella valtuustoryhmällä on suuri vastuu myös omasta eheydestään. Jos suuren ryhmän toiminta käy periaatteiltaan ennustamattomaksi, levottomuus lisääntyy paitsi ryhmässä, sen ulkopuolella ja ryhmän vaikuttavuus hupenee. Toivon myös, henkilövalintoihin katsomatta, ettei hyvävelikerhon henkeä enää ole eikä se palaa ennakolta arvioidun noin vuoden tauon kuluttua. Tänä syksynä nähty episodi on suoraa seurausta siitä.
Timo Halttula (vihr.)
