Mä en leiki sun kaa – Parhaita kavereita ei tarvitse olla, mutta on kyettävä tulemaan samalla leikkikentällä toimeen

Kaupungin johtavilla valtuustoryhmillä on selvästi tekemisen puutetta. Tekemisen puutetta yritetään nyt täyttää siihen mihin kyvyt parhaiten riittävät. Ne näyttävät riittävän erityisesti vastakkainasetteluun, riidan kylvämiseen itsekeskeisen siiloutuneeseen vanhojen muistelemiseen. Paikallislehdelle on tarjolla muistojen narun päässä olevan pässin rooli.

Kissanhännän veto on lähtenyt liikkeelle valtuuston puheenjohtajan valinnasta Ojareksen siirryttyä sivuun. Kokoomuksen valinnaksi uudeksi valtuuston puheenjohtajaksi tuli Katja Luojus. Tästä meni persuilla kuppi nurin, koska persuille ei Luojus käy. Oma tulkintani persujen reaktiosta on, että Luojus on liian pätevä nainen. Tämä aiheuttaa pelkoa persuissa, koska Luojus ei pelkää. Luojuksen pelottomuus on persuilla tuoreessa muistissa edelliseltä valtuustokaudelta.

”Mä en leiki sun kans” on tuttu fraasi päiväkotimaailmasta ja lasten pihaleikeistä. Jos leikki ei luonnistu lasten kesken, aikuiset puuttuvat näihin reaktioihin eri tavoin ja lapset ohjataan päättäväisesti riittävän yhteiseen ymmärrykseen. Parhaita kavereita ei tarvitse olla, mutta on kyettävä tulemaan samalla leikkikentällä toimeen. Lelut jaetaan, leikkipaikat siivotaan ja yhteisissä askareissa toimitaan yhteistuumin.

Valtuusto on kaupungin ylin päättävä elin. Siltä on lupa odottaa turvallisen aikuisen roolia tässä mokomassa jupakassa, joka ottaa syliin kun oikein kiukuttaa. Jos johtajayhteisössä on joku, joka ei suostu työskentelemään asiapohjalta kolleekoidensa kanssa on pohdittava, onko tämä henkilö luottamuksen arvoinen. Johtajat ovat luottamustehtävässä kaupunkilaisia varten, eivät toisiaan varten.

Timo Halttula
1. varavaltuutettu (vihr.)