Ennakkoluuloton reagointi rekrytointiviestiin sosiaalisessa mediassa johti sähköasentaja Janne Liikan sananmukaisesti huippuhommiin, joista hän nauttii täysin siemauksin, vaikka useimmilta ne jäisivät pomminvarmasti tekemättä.
– Eltel Networks etsi loppuvuodesta 2020 facebookissa mastoasentajia Jobillan kyselyn kautta, ja hetken mietittyäni päätin kokeilla, olisiko minusta niihin hommiin.
– Pääsin haastatteluun ja siitä töihin koulutukseen 9.11. alkaen. Joulukuun 10. seisoin pikkupakkasessa Hämeenlinnassa 40 metriä korkean maston juurella hyvin jännittyneenä, Liikka kuvailee.
Vielä sillä kertaa Liikan ei tarvinnut tehdä muuta kuin kiivetä ylös. Edessä oli jotain hänelle täysin uutta ja ennen kokematonta, mutta luonteelleen ominaisesti hän ei jäänyt jahkailemaan, vaan otti tarvittavat askeleet kohti uutta työtä.
– Jo pelkät kokovaljaat tuntuivat oudoilta, sillä olin pitänyt palokuntahommissakin vain lantiovaljaita. Kun olin laskeutunut takaisin maan pinnalle, esimieheni Mikko Koppanen kysyi, miltä tuntui. Vastasin, että hemmetin hienolta!
– Ensimmäisen kerran pääsin tekemään asennushommia ylhäällä sen joulun jälkeen Kangasalan Lentolassa. Se masto on vain 25 metriä korkea, mutta kyllä se silti jännitti; kädet menivät aivan puuduksiin, Liikka muistelee.
– Onneksi olen saanut työn ohella hyvän koulutuksen.
Vaikka koulutuksessakin oli opetettu, ettei käsillä saisi kiivetä, vaan pitäisi käyttää jalkoja ja luottaa turvavaljaisiin, aloittelevan mobiiliasentajan kädet kipeytyivät aluksi joka ikisen keikan jälkeen.
Jossakin vaiheessa homma rupesi tietysti sujumaan niin, ettei jännitystä enää erikseen huomannut.
– Ensimmäisen kerran hoksasin sen varmaankin viranomaisverkon huoltokeikalla Luopioisissa. Siellä 88-metrisen maston huipussa pystyin jo nauttimaan näkymistä ja ajattelemaan, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä.
– En pelkää korkealla, mutta edelleen jännitän hieman, kunnes pääsen puiden yläpuolelle. Sitten asiat rupeavat pienenemään, eikä korkeutta edes täysin hahmota. Viimeksi Ikaalisissa tuumasin 94 metrissä, että ”tästähän voisi laittaa jalan maahan”.
En taida haluta päästä helpolla mistään
Kangasalla koko ikänsä asunut Liikka, 22, piti peruskoulun loppusuoralla päänsä eikä jatkanut lukioon vaan aloitti sähköasentajaopinnot. Ne olivat ruvenneet kiinnostamaan häntä sen jälkeen, kun koulussa oli rakennettu sähkömoottori.
– Valmistuin jouluksi 2017 ja työskentelin kolme vuotta remonttien sähköasentajana. Nyt voin sanoa, että hyvä, kun sain tehdä oman ratkaisuni, sillä tuskin olisin löytänyt lukion jälkeen töitä, joista tienaa näin hyvin, Liikka arvelee.
Vaarallisiin paikkoihin hän oli joutunut jo Kangasalan VPK:ssa, jonka nuoriso-osastossa hän aloitti 13-vuotiaana. Myös pitkäaikainen harrastus jääkiekkomaalivahtina saattoi ennakoida jotain tulevasta.
– Minulle onkin sanottu, että en taida haluta päästä helpolla mistään, hän nauraa.
Palokuntalaisena hän on kouluttautunut myös pelastussukeltajaksi. Olisikohan seuraava luonteva askel esimerkiksi kalliokiipeilyn kaltainen extreme-laji?
– Mieli tekisi kokeilla, ja on siitä työkavereiden kanssa ollut puhettakin!
Mastoon ei tietenkään kiivetä ilman järeän luokan turvavarusteita. Maston turvatikkaaseen kiinnitetään nousuvaunu, joka on kiinni valjaiden vatsalenkissä. Lisäksi asentaja tarvitsee tukiköydet ja nykäyksenvaimentimen. Hänen täytyy käyttää mastossa myös RF-säteilymittaria, jotta asentajat osaavat välttää vaarallisen voimakkaat säteilykentät.
– Jos työköysi jostain syystä katkeaa, nykäyksenvaimennin antaa periksi. Ilman sitä vaarana olisi esimerkiksi selkärangan murtuminen, jos putoaisi köyden varaan, Liikka kertoo.
– Suomessa laitteet ovat niin hyvässä kunnossa, ettei niiden pettämistä tarvitse pelätä, ja valjaat tarkistetaan vuosittain sekä läpikäydään aina ennen kiipeämistä. Tiedossani ei ole kotimaassa asentajille tapahtuneita vakavia onnettomuuksia
Mastossa tehtävät työt voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan: korjaus- ja rakennusasennuksiin. Korjauksen tarpeen saattaa aiheuttaa esimerkiksi veden pääseminen rikkoutuneen kaapelin liittymään. Rakennustöitä ovat muun muassa antennien vaihdot ja eri teleoperaattorien laitteistojen päivitykset.
Ylöjärven maisemat miellyttävät ylhäältä
Tähän asti Liikka on kivunnut korkeimmillaan 107 metriin, mutta jotkut hänen työkavereistaan ovat käyneet peräti 220 metrissä Teiskon lähetintornissa. Ylöjärvellä Liikka on noussut Vanhannan, Mutalan, Keisarin ja Leijatien mastoihin.
– Soppeenharjun 124-metrisen maston juurella olen käynyt, mutta enköhän vielä mene senkin huipulle. Yläilmoissa Ylöjärven maisemat miellyttävät silmää; on metsää, vettä ja korkeuseroja sopivasti, Liikka sanoo.
Talvella mastoasennus on välillä kirpeää hommaa, eivätkä jää ja lumi helpota sitä. Kesällä puolestaan on pakko olla tarkkana ukkosen kanssa.
– Jos vähänkin on vaaraa, että ukkonen nousee päälle, mastoon ei mennä. Viime kesänä Ylöjärvellä oli pakko keskeyttää työ, kun Kurusta päin rupesi pilvi tulemaan suoraan päin.
– Ennen en ollut kovin kiinnostunut sään tarkkailusta, mutta nyt ennusteita tulee seurattua jatkuvasti, Liikka myöntää.
Mastolle ei koskaan lähdetä yksin. Korjaustöissä maahan jää vähintään yksi ja rakennushommissa kaksi työkaveria yhden kiivetessä.
Mastopelastautumiskurssi on pakollinen kerran vuodessa, ja mastotyölupa on voimassa kolme vuotta kerrallaan.
– Meidän työporukassamme on yksi yli kuusikymppinen kaveri, jonka kokemuksen huomaa siitä, että hänellä on työturvallisuus aina kunnossa, ja hän ottaa huomioon aivan kaiken lähtien köysitarpeen arvioinnista.
– Itse ihmettelin tässä taannoin 20 metrissä, miksi normaalisti noin 15 kiloa painavat valjaat tuntuivat niin kevyiltä. Sitten tajusin unohtaneeni varaköyden maahan, joten ei muuta kuin se hakemaan.
– Ylöskin unohtuu joskus tavaraa. Tänä keväänä sinne jäi taskukaiutin, jonka kantta kuuntelin musiikkia kännykästä, puhelimensa kameralla ahkerasti maisemakuvia ottava Liikka kertoo.
