Juuri nyt on huono aika olla välinpitämätön, kirjoittaa Veera Ahlgrén kolumnissaan.
Kaveri kirjoitti Facebookissa poimineensa kolmenkympin helteessä kyytiinsä valtatien varresta miehen, joka käveli siinä bensakanisteria heilutellen. Bensa oli loppunut ja mies oli taittanut matkaa jalan jo jonkin aikaa. Hän sanoi ainakin viidenkymmenen auton ajaneen ohi. Matkaa tankille oli muutama kilometri.
Vuosikaudet on toitotettu, ainakin tyttärille, ettei vieraita miehiä saa koskaan ottaa auton kyytiin. Itse olisin ehkä tuossa kohtaa ottanut riskin. En voi olla kuitenkaan miettimättä, että tilastollisesti noin joka toisen ohi ajavan autoilijan on kuitenkin täytynyt olla mies. Eikö aikuinen mieskään uskalla ottaa toista miestä kyytiin? Se, että näillä bensan hinnoilla joku on tankannut vähän naftisti, ei ole edes kovin epäilyttävää.
Vai onko se, että kanssaihmisiä voi aina epäillä ryöstäjiksi ja raiskaajiksi, meille tekosyy olla auttamatta? Vai onko kaikilla ohi ajaneilla ollut liian kiire? Jos on, niin olen huolissani suomalaisten stressitasoista. Miespoloisenhan olisi voinut vaikka heittää vain huoltoasemalle, ja jättää hänen paluukyytinsä takaisin autolleen jonkun muun hoidettavaksi.
Täällä meidän landella sen sijaan nökötti viime viikolla joutsen tiellä pääsemättä siitä liikkeelle. Niin rauhallisesti pää pystyssä kuin se siinä olikin istuskellut, pitäisi varmaan ainakin joka toisella ohi ajavalla käydä mielessä, ettei se ole aivan linnun lajityypillistä käyttäytymistä. Ehkä olisi voinut ajatella pysähtyvänsä, tulevansa ulos autosta ja katsovansa lähteekö se pakoon. Luonnonvarainen eläin tuskin on siinä kerjäämässä rapsutuksia. Moni oli ajanut ohi, osa mennen tullen.
Onneksi joutsenkin sai lopulta avun, koska joku välitti. Kysymyshän ei ole siitä, että sinun pitää olla lintutieteilijä ja osata auttaa loukkaantunutta eläintä. Aina löytyy joku, joka osaa. Ensin pitää vain löytyä joku, joka haluaa auttaa.
Niin moni eläin ja ihminen tulee nykyään ohiajetuksi ja ohikävellyksi. Maalla, kaupungissa, tienpientareella. Syitä on varmasti monia. Minullakin on ollut syyni kävellä ja ajaa ohi. En kuitenkaan keksi mitään yhtä yhteistä syytä, miksi tämä tuntuu lisääntyvän koko ajan. En haluaisi ajatella, että olemme muuttumassa välinpitämättömiksi.
Juuri nyt on huono aika olla välinpitämätön. Juuri nyt koen, että rakenteet ympärillämme enemmän tai vähemmän pettävät meidät, ja ihmisten pitäisi pitää huolta toisistaan. Meillä on niin vähän ammatikseen toisia auttavia ihmisiä, että he eivät ehdi kaikkeen. Ja haluan väittää, että ilman apua emme selviä kukaan. Bensanhakumatkasta ehkä, mutta sillä ohiajetulla voi olla suurempikin hätä. Olisitko sinä se, joka kysyy ”voinko auttaa”?
Vaikka hätä olisi kuinka suuri, auttajia tarvittaisiin akuutisti paikalle kymmenen tai avun tarve jatkuisi vuosia eteenpäin, alkuun riittää, kun yksi pysähtyy. Vaikka vain hetkeksi. Se voi olla apua tarvitsevan elämässä käänteentekevä hetki.
