Todellisen puutarhaharrastajan pihan tunnistaa siitä, että siellä kukkii, vihertää ja tuoksuu varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Kun istutukset suunnittelee huolella, rivitalopihaankin saa mahtumaan pienen paratiisin.
Kevät on ollut myöhässä ja lumi sulanut hitaasti, mutta Anja Oksan rivitalopihalla Vuorentaustassa kukkii jo vaikka mitä. Krookukset, narsissit, sinililjat, helmihyasintit ja tulppaanit loistavat kevätauringon valossa kuin eriväriset jalokivet. Jopa särkynytsydän kukkii jo lämpimällä seinustalla.
– Tämä on talon eteläpääty, johon aurinko paistaa koko päivän. Kun vielä olemme vähän muuta maastoa korkeammalla, hallaöistäkään ei ole enää vaaraa. Loistava paikka puutarhalle, kunhan jaksaa kastella istutuksia, Anja Oksa toteaa.
Oksalle piha on tärkeä osa kotia. Hän on muuttanut elämässään monta kertaa oman tai miehen työn perässä ja viimeksi miehen kuoltua omakotitalosta pienempään asuntoon. Kotiutuminen uuteen käy aina nopeasti – kunhan kodin ympärillä on vähän pihaa, missä voi kasvattaa kukkia.
– Ihailin kauniita kukkia jo alle kouluikäisenä, ja toin niitä aina sisälle maljakkoon. Äitini, maatalon emäntä, ei juuri koristekasveista välittänyt. Kasvimaa oli hänen silmäteränsä, mutta äidinäitini ja minä rakastimme kukkia, Oksa muistelee.
Jännittävä ensimmäinen kevät
Nykyisessä kodissaan Anja Oksa on puutarhan kolmas hoitaja. Heti talojen valmistuttua 1980-luvulla pihoihin on istutettu havuja, jotka antavat nyt suojaa tuulelta ja liialta paahteelta. Myös ensimmäinen asukas oli tiettävästi tehnyt paljon istutuksia.
Ennen Oksaa rivitalon päätyasunnossa asui hyvin iäkäs ihminen, joka ymmärrettävästi ei jaksanut puutarhassa paljon puuhata. Ei siis ihme, että talvella uuden kodin hankkinutta puutarhaharrastajaa jännitti ensimmäisenä keväänä kovasti, mitähän maasta mahtaisi nousta.
– Olin tosi iloisesti yllättynyt, kun isoista kukkapenkeistä nousi vaikka mitä: pionia, särkynytsydäntä, kärhöä ja paljon liljoja. Löytyi minulle ihan uusikin lajike, postiautonkeltainen päivänlilja, Oksa muistelee ensimmäistä kevättä rivitalopihassa.
Istutukset olivat hoidon puutteessa heinittyneitä, mutta Oksa kaivoi kasveja ylös ja vaihtoi penkkeihin uutta multaa. Rikkaruohot väistyivät ja kukat saivat uutta elinvoimaa.
Uusiakin kukkapenkkejä ahkera puutarhuri on perustanut. Niihin hänellä on pettämätön, isoäidin opettama niksi.
– Kun perustaa uutta kukkapenkkiä nurmikon päälle, ei tarvitse kaivaa nurmea pois – siinä on kova työ. Nurmi vain peitetään muutamalla kerroksella sanomalehteä, siihen päälle levitetään kerros oksasilppua ja sitten paksulti multaa. Ruoho jää uuden kukkapenkin alle tukehtumaan.
Perunoita omasta pihasta
Vaikka tilaa pihassa on rajallisesti, sinne sopii myös pieni hyötypuutarha. Kasvilavoihin Oksa kylvää salaattia, pinaattia, yrttejä, sipulia ja kesäkurpitsaa, jotka ovat varmoja ja satoisia herkkuja.
Yksi herkku on ylitse muiden, ja sitä on ihan pakko istuttaa edes vähän: peruna. Muutaman kerran kesässä on saatava tuoretta uutta perunaa omasta pihasta.
– On niin ihanaa laittaa vesi hellalle kiehumaan ja hakea perunaa omasta maasta. Juuri nostetusta kesäperunasta kuorikin lähtee huljuttamalla pois, Oksa kehuu.
– Euroopassa puutarhavuoden kohokohta on parsakausi, mutta Suomessa kesän suurin herkku ovat uudet perunat. Minun suussani edes mansikat eivät pärjää uusille perunoille.
