Liian paljon ja liian vähän – Ketään ei hymyilytä, jos työntekijät loppuvat kesken sairastumisten tai tartunnoista johtuvien karanteenien vuoksi

Ville MäkinenKoronasta ollaan puhuttu ja kirjoitettu pian kaksi vuotta, eikä saagalle näy loppua. Ainakin siltä tuntuu, kun katselee, kuuntelee tai lukee uutisia, analyyseja ja kommentteja. Koronaväsymys on käsinkosketeltavaa.

Silti tässäkin pääkirjoituksessa aihe on esillä. Tilanne on jälleen kerran nostettava valokeilaan, koska Ylöjärvellä koronaluvut näyttävät huolestuttavilta. Tiistainakin Ylöjärven tartuntamäärät olivat Pirkanmaan toiseksi suurimmat heti Tampereen jälkeen. Koko pandemian aikana Ylöjärvellä tartuntoja on niin ikään toiseksi eniten Pirkanmaalla suuren naapurin perässä.

Kun taas tarkastelee rokotuskattavuutta, tartuntojen iso määrä ei enää oikein yllättäkään. Toki nykyinen omikron-variantti tuntuu tarttuvan varsin herkästi rokotteista huolimatta. Pitää kuitenkin muistuttaa jälleen, että rokotetteet suojaavat edelleen hurjan hyvin vakavalta sairastumiselta.

Jostain syystä puutarhakaupungissa rokotekattavuus yli 12-vuotiaiden osalta on kovin alhainen, kun lukemia vertaa Pirkanmaan muihin kuntiin. Vain kahdessa Pirkanmaan kunnassa rokotekattavuus on heikompi kuin Ylöjärvellä. Eikä kolmannen rokotteen osalta tilanne ole juuri sen parempi.

Jotta jatkuvasti eniten koronarajoituksista kärsivät kulttuuri-, ravintola-, tapahtuma-alat pääsisi vät pian jaloilleen, toivoisi joka ikisen käyvän ottamassa tarjolla olevat rokotteet. Rokotekattavuuden nosto on selvästi paras keino päästä avaamaan yhteiskuntaa.

Jos tilanne huononee edelleen ja tartuntamäärät kasvavat hallitsemattomasti, ovat pian kärsijöinä myös monet muut alat ja työpaikat. Ketään ei hymyilytä, jos työntekijät loppuvat kesken sairastumisten tai tartunnoista johtuvien karanteenien vuoksi. Näin voi käydä esimerkiksi kouluissa tai päiväkodeissa. Tällaisissa tilanteissa kerrannaisvaikutukset olisivat suuret.