Perinnerakentaja kannattaa puuta – Mikko Timosella on pyyntö vanhojen metsien omistajille: ”Myykää puut puutavaraksi, ei sellukattilaan”

Perinnerakentaja Mikko Timonen korjaa Vesilahden Narvassa 1880-luvulla valmistunutta taloa, jonka alapohjassa on lahovaurio. – Se on yleinen vaurio, mutta korjattavissa, hän sanoo. Kuva: Katariina Rannaste

Sahanpuru pöllyää, kun Mikko Timonen poistaa hapertunutta hirttä moottorisahalla. Käynnissä on vanhan talon alapohjassa olevan lahovaurion kunnostus.

– Kyseessä on aika perinteinen helmaremppa. Vaurio on päässyt syntymään, kun kivijalka on vuosikymmeniä sitten päällystetty betonilla. Betoni on valettu hirttä vasten ja lattianiskojen päät ovat päässeet kostumaan, Timonen selvittää.

Toivoton tilanne ei kuitenkaan ole, sillä lattia on pysynyt muutoin kuivana.

– Kun rakenne on perinteinen, se on aina korjattavissa, hän toteaa.

 

Perinnerakentaja Mikko Timonen kannattaa puurakentamista, sillä puu on ympäristöystävällinen tuote ja kunnollisen hirsirungon elinikä voidaan laskea sadoissa vuosissa.

– Uudisrakennukset voivat tulla elinkaarensa päähän 20–30 vuodessa. Se on aikamoista varojen ja rakennusmateriaalien tuhlausta, Timonen puuskahtaa.

– Hirsirakennus sen sijaan voi kestää jopa 800 vuotta. Vanhin hirsirakennus Euroopassa on 1200-luvulta. Suomessa vanhimmat puurakennukset ovat 1600-luvulta. Eräs ystäväni osti Ähtäristä talon, josta selvisi, että se oli käräjätalo vuodelta 1732. Sen vanhimmat hirret olivat alkaneet kasvaa ennen kuin Kolumbus löysi Amerikan, hän kuvaa.

 

Osuuskunta Ponsi & Hamaraan kuuluva Mikko Timonen tekee korjausrakentamista ja restaurointia. Puu on hänestä hyvä valinta. – Moni rakennusmateriaali kyllä kestää aikaa, mutta eri asia on, ovatko ne hyväksi ihmiselle tai ympäristölle. Kuva: Katariina Rannaste

Mikko Timonen kannustaa pelastamaan vanhoja taloja, niiden hirsirunkoja tai muita osia, jos vain mahdollista. Luhistumaisillaan olevia vanhoja taloja ja navettoja on Suomessa paljon.

– Isosta vanhasta navetasta saisi kahden tai kolmen talon materiaalit. Työtä se kyllä vaatii, hän myöntää.

– Itse olen ollut mukana tekemässä uudisrakennusta 1870-luvun kärrytallista. Kaksikerroksisesta parrukehikosta tehtiin 2020-luvun vierasmaja. Sisällä käytettiin verhoilussa vanhan ladon seinää ja vanhoille ikkunoille tehtiin niin kutsuttu lämpökehys, Timonen toteaa.

Hirsien kierrätys on Mikko Timosen mukaan kannattavaa siksikin, että hyvälaatuisen puun saatavuus voi olla tulevaisuudessa vaakalaudalla.

– Viestini on heille, joilla on vanhoja metsiä, että myykää puut puutavaraksi, ei sellukattilaan, hän sanoo.

Mikko Timonen löytyy Facebookista nimellä Naapuritimpuri.

 

 

Perinnerakentaja suosittelee:

”Puu, luonnonkivi ja tiili ovat hyviä materiaaleja. Niiden käytöstä on kokemusta satojen vuosien ajalta. Puurakennus kestää kyllä, kunhan valuva vesi johdetaan siitä aina pois.

Myös kalkkilaastitalot ja cob-savitalot ovat luonnollisia vaihtoehtoja.

Puulajeista etenkin hyvä mänty kestää paremmin kuin kuusi. Männyssä on erilaisia pihka-aineksia, jotka tekevät siitä kestävämpää. Lehtikuusi ja tammi ovat myös hyviä, ja etenkin tammi tulee varmasti kasvamaan Suomessa lähitulevaisuudessa.”

 

Perinnerakentaja välttelee:

”Styroksi on hankalaa, ja mineraalivilloissa on haasteensa. Niillekin on varmaan paikkansa, mutta havaintojeni mukaan puutteellisesti toteutetun höyrysulun kanssa niistä voi seurata ongelmia.

Myös muovimatto vaillinaisen ilmanvaihdon kanssa on ongelmallinen. Eräässä talossa muovimatto aiheutti kosteuden tiivistymisen ja välipohjan vaurioitumisen niin, että välipohja oli muuttunut osin mustaksi mullaksi. Sinne oli muodostunut oma eliöstönsä muun muassa sokeritoukista ja muurahaisista.”

 

Perinnerakentajan työkaluja. Kuva: Katariina Rannaste