70-vuotias Sinikka Leskinen on valittu vuoden 2021 Kurun Heloposki Hennaksi. Päiväkotityöstä eläköitymisensä jälkeen aktiivinen kurulainen on tarttunut uusiin haasteisiin Kurun Lehden avustajana.
Kurun tämän vuoden Heloposki Hennaksi valittu Sinikka Leskinen ei osannut odottaa perinteikkään arvonimen myöntämistä itselleen.
– Tuli jotenkin epätodellinen olo, kun minulle soitettiin valinnasta. Vaikka olen asunut 35 vuotta Kurussa, en ollut osannut kuvitellakaan asiaa. Kun mietin valintaa jälkeenpäin, niin koen sen kyllä kiitoksena ja se tuntuu hyvältä, Leskinen kertoo mietteitään tuoreesta kunnianosoituksestaan.
Arvonimen perusteluissa nostettiin esille Leskisen pitkä ura pidettynä lastenhoitajana Kurussa, työskentely Kurun Lehden vakituisena avustajana sekä aktiivinen toiminta useissa kurulaisissa yhdistyksissä.
Raamattuopisto toi ensikosketuksen Kuruun, mutta avioliitto sai jäämään
Keski-Suomen Uuraisilla syntynyt ja Huittisissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Leskinen tuli ensimmäisen kerran Kuruun Raamattuopiston kolme kuukautta kestäneelle kurssille, jonka jälkeen hän jäi opistolle töihin. Kurussa vierähti tuolloin kaikkiaan puolitoista vuotta.
Leskinen palasi Kurusta takaisin Huittisiin, mutta hänelle jäi Kuruun ystäviä ja tuttuja. Osittain heidän ansiotaan on se, että Leskinen palasi pian takaisin Kuruun – tällä kertaa jäädäkseen.
– Kuruun tuli eräs Juhani Leskinen puhelinyhtiölle töihin, ja ystäväni halusivat tutustuttaa meidät. He tulivat käymään Huittisissakin ja toivat miehen näytille. Siitä kehkeytyi tällainen tarina, joka johti avioliittoon, ja sen myötä takaisin Kuruun, Leskinen kertoo.
Leskiset menivät naimisiin maaliskuussa 1986, ja samana keväänä Sinikka Leskinen muutti pysyvästi Kuruun. Tänä keväänä hänellä tuli täyteen sekä 35 vuotta avioliittoa että Kurussa asumista.
Avioliitosta syntyi yksi poika, ja nykyään Sinikka Leskinen on myös kahden alakouluikäisen lapsen mummu. Toisinaan hoidossa olevaa poikansa koiraa Leskinen kuvailee kolmanneksi lapsenlapsekseen.
Toimittajan uralle sattumalta
Sinikka Leskisen työuraan on mahtunut monenlaisia käänteitä. Leskinen kävi aikanaan kauppaopiston Huittisissa, jossa hän työskenteli kahdeksan vuotta kirjanpitäjänä ja palkanlaskijana konepajayrityksessä ennen Kuruun muuttoaan.
Kauppaopiston jälkeen tie vei vuodeksi Helsinkiin. Hieman yllättäen tosin, minkä Leskinen kertoo olevan itselleen tyypillistä.
– Eräs ystäväni halusi Laajasalon opistoon kansanopiston puolelle, mutta häntä jännitti lähteä yksin. Minä sitten lupauduin kaveriksi ja kävin vuoden kestävän lehdistö- ja tiedotusopin kurssin. Sen jälkeen tein harvakseltaan juttuja Lauttakylän lehteen ja hengellisiin lehtiin, Leskinen kertoo.
Vaikka Leskinen olikin kirjoittanut pienestä pitäen, eivät toimittajan opinnot olleet hänelle lainkaan itsestään selvä valinta.
– Sen jälkeen, kun eräs äidinkielen opettaja nauroi lukiossa pakinatyyliin kirjoittamalleni aineelle, en osannut heti ajatella, että osaanko kirjoittaa. Kurssin jälkeen tajusin heti, että kyllä osaan, Leskinen muistelee.
Vaikka kirjoittamiseen liittyvät työt jäivät Kuruun muuttaessa pitkäksi aikaa, ei Leskinen silti lakannut kirjoittamasta uudessa asuinpaikassaankaan.
– Aloin kirjoittaa joulukirjettä, jossa kerroin vuoden tärkeimmät asiat, kun muuten tuli harvemmin pidettyä yhteyttä moniin ihmisiin. Mieheni suku rupesi sanomaan, että älä lopeta, että he itkevät ja nauravat yhtä aikaa, kun he lukevat niitä, Leskinen sanoo.
Eläkkeelle jääminen toi mukanaan jälleen uusia haasteita
Kaikkein pisimmän työuran Sinikka Leskinen on tehnyt kurulaisten lasten parissa. Perhepäivähoitajana hän aloitti 1990-luvun alkupuolella, ja työssä vierähti lähes kymmenen vuotta.
Vuonna 2000 Sinikka Leskinen siirtyi työskentelemään päiväkotiin. Työn lomassa hän kouluttautui vielä lapsiin ja nuoriin suuntautuvaksi lähihoitajaksi. Leskinen eläköityi päiväkodista 16 työvuoden jälkeen vuonna 2016.
Pienten lastenlasten hoito työllisti eläkkeelle jäänyttä kurulaista seuraavat pari vuotta, kunnes loppuvuonna 2018 hänelle aukesi jälleen uusi ovi.
Leskisen kirjoitustaidot oli huomattu myös Kurun Lehdessä, josta häntä pyydettiin avustajaksi. Pian Leskisellä tulee kolme vuotta täyteen lehdessä. Erityisen mielellään hän kirjoittaa henkilöjuttuja ja lapsista kertovia juttuja.
Sinikka Leskinen kertoo olevansa pohjimmiltaan arka tarttumaan uuteen. Siitä huolimatta hän on kerta toisensa jälkeen kulkenut eteensä avautuvista ovista uusiin suuntiin. Leskinen uskoo, että kaikista hänen opinnoistaan on ollut lopulta hyötyä.
– Elämäni on ollut tällaista, että en ole varmaan päässyt ylpistymään missään vaiheessa, hän miettii.
Monipuolisen työuransa lisäksi Sinikka Leskinen on ollut aktiivinen useissa kurulaisissa yhdistyksissä, kuten MLL:ssä, kunta-alan ammattiliitoissa sekä vapaaehtoisena yhteiskristillisessä toiminnassa.
Vapaa-ajallaan hän kertoo nauttivansa käsitöiden tekemisestä, liikunnasta sekä luonnossa oleskelusta ja marjastamisesta, mihin Kurun erämaamaiset maisemat sopivat hyvin.
– Tämä on minun luonteelleni sopiva maisema, hän kuvailee Kurua.
Lue myös:
