Ulla ja Raimo Lepistön pihapiiri Haavistolla kukkii kauniina varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.
Noin 100-vuotiaan punaisen talon pihaa koristaa upea puutarha, josta eri kukkalajikkeita löytyy kymmeniä, orvokeista kulta-helokkeihin sekä alppiruusuista daalioihin ja pioneihin. Talo on ollut pitkään suvun hallussa, ja aiemmin siinä asuivat Ullan vanhemmat.
Paikka on entisen Sillanpään torpan pihapiiri, jonka rakennuksista on jäljellä ainoastaan päärakennus. Torpan tytär, Matilda Sillanpää, joka toimi Räikän tilan puutarhurina 1900-luvun alussa, istutti aikanaan tontille kukkia sekä komeita puita, kuten lehtikuusen, saarnin ja tammia.
Maaseudulla varttunutta Raimoa kasvit ovat kiinnostaneet aina. Daalioita Lepistöt ihailivat 1980-luvun puolivälin paikkeilla Ullan työkaverin siirtolapuutarhamökillä.
– He sanoivat, että täällä on juurakoita, tule hakemaan. Vaikka olenkin pienviljelystilalta kotoisin, en tiennyt kukkasista mitään, Raimo kertoo.
– Silloin ne olivat Suomen oloissa erikoisia kukkia. Jonkun verran oli pioneja, mutta nekään eivät olleet kovin yleisiä.
Daalioiden ”mahdoton kauneus” riitti luomaan vuosikymmenten innostuksen niiden hoitamiseen. Nyt Lepistöjen pihamaalla kasvaa parikymmentä eri väristä ja eri korkuista lajiketta, osa lähes kaksimetrisiä. Osa on vanhaa maatiaiskantaa ja osa jalostettuja lajikkeita.
Daalioita on kasvatettu Euroopassa jo 1800-luvun alkupuolella. Moni tuntee lajin nimellä joriini tai syyshehku.
– Kun katselet daalioita kesäiltana auringon alkaessa laskea ja on vähän hämärää, kukat oikein hehkuvat, Raimo tunnelmoi.
Herkkä kaunotar
Monien kukkapenkkeihin daalian juurakot kulkeutuvat muilta kukkien ystäviltä. Lepistöillä on vanha maatiaskannan daalia, jonka nimeksi on vakiintunut pieksämäkeläinen – junantuoman kukan alkuperä ja nimi ovat muutoin hämärän peitossa. Juurakoita voi ostaa puutarhoilta ja välillä niitä löytyy marketeistakin.
Jos daalioita innostuu kasvattamaan, niitä voi monistaa jakamalla juurakkoa pienempiin paloihin tai laittamalla verson vesiastiaan juurtumaan.
– Se lähtee myös kasvamaan yhdestä juuren kappaleesta, jos vain kasvupiste on tallella. Nykyään daalian hyvälaatuisia juurakoita saa muutamalla eurolla kaupasta, Raimo kertoo.
– Keväällä on mukavaa puuhaa laittaa niitä maahan. Ne nousevat äkkiä. Esikasvattaminen on työlästä.
Juurakot laitetaan maahan toukokuussa. Jos on hallaa, ne suojataan harsolla tai pressulla. Daaliat kukkivat pitkälle syyskesään.
Jotta niitä voi ihailla vuodesta toiseen, juurakot pitää nostaa talvisäilöön ennen syyshalloja, sillä ne eivät siedä lainkaan kylmää.
Vanhat lajikkeet talvehtivat paremmin
Daaliat ovat muuten helppohoitoisia, mutta jokavuotinen juurakon maasta ylös kaivaminen, peseminen ja talvehtimaan laittaminen voi tuntua työläältä – etenkin jos niitä on kolmisenkymmentä kuten Lepistöillä.
– Kaikki pitää laputtaa, että tietää mitä mikäkin on, että osaa keväällä laittaa matalammat ja korkeammat joriinit oikeisiin paikkoihin.
– Säilöin niitä 20 vuotta kuivassa lannoittamattomassa kasvuturpeessa: siinä mukula ei kuivu eikä nahistu. Laatikossa huoneenlämmössä ne nahistuisivat ja kuivuisivat. Nyt ne ovat olleet avoimesti hyllyllä autotallissa, missä on noin 10 astetta lämmintä, Raimo kertoo.
– Vanhat lajikkeet, joiden alkukannat voivat olla satoja vuosia vanhoja, kuten tummanpunainen Arabian yö, talvehtivat paremmin kuin pitkälle jalostetut lajikkeet. Ne säilyvät paremmin myös suuren juurimukulansa takia.
Sillanpään pioni
Lepistöjen pihasta löytyy myös näyttäviä pioneja, joiden väriskaala ulottuu valkoisesta punaisen eri sävyihin.
– Pioni on erittäin helppohoitoinen, kiitollinen kasvi. Se rakastaa aurinkoa, mutta menestyy puolivarjossakin, Raimo kertoo.
Osa pioneista on kasvanut pihapiirissä noin 80 vuotta. On todennäköistä, että Matilda Sillanpää toi pionia Räikän tilalta omaan pihaansa. Luonnonvarakeskus jäljitti vuonna 2018 vanhoja pionilajikkeita kartoittaakseen niiden dna:ta ja paikkakuntia. Lepistö lähetti keskuksen tutkittavaksi kaksi näytettä.
– Toinen on harvinainen juhannuspioni. Se on suomalainen harvinaisuus, jota ei juurikaan Euroopasta löydy. Toinen sai Luonnonvarakeskuksessa nimen Sillanpään pioni, Raimo kertoo.
Vielä ei kuitenkaan tiedetä mitä perimää niistä löytyy.
Raimo on perheen viherpeukalo ja Ulla nauttii kauniista väriloistosta. Kun Raimolta kysyy, mitä kukkien kasvattaminen hänelle antaa, vastaus on selkeä: hyvää mieltä.
– Se on rauhoittavaa hommaa, hän toteaa.
– Kun kukat alkavat kukkia, se on aina uusi asia, vaikka sen on nähnyt joka vuosi, Ulla iloitsee.
