Jos kaikki taide kaupunkiympäristöstä poistettaisiin, maisema voisi olla yllättävän iloton ja eloton. Julkisten tilojen taide ilahduttaa katsojiaan ja antaa taiteilijalle selvästi tavallista isomman yleisön.
Kurulainen kuvataiteilija Johanna Havimäki on huomannut suunnittelevansa ja tekevänsä aina vain isokokoisempia töitä. Iso teos vaatii ympärilleen paljon tilaa, joten Havimäki toivoo jatkossa saavansa töitään esille myös julkisiin tiloihin.
– Julkiset tilat ovat siitä kiitollisia, että niissä taidetta tulee edes ohimennen nähneeksi myös sellainen ihminen, jolle näyttelyyn meno on korkean kynnyksen takana, Havimäki sanoo.
Keskeisellä julkisella paikalla taideteos voi näkyä päivittäin tuhansille ihmisille. Arjessa kohdattu taide tuottaa ihmisille iloa, ja ristiriitaisiakin tunteita herättävä taideteos on parempi kuin pelkkä iso, tyhjä julkinen tila. Taiteen edistämiskeskuksen tammikuussa teettämässä kyselyssä 72 prosenttia vastaajista halusi taidetta arkiympäristöönsä.
Kun muistaa, että arkkitehtuurikin on rakentamisen taidetta, sen merkitys kaupunkiympäristössä korostuu entisestään. Aika harva sanoo, että koruton elementtitalo ilahduttaa katukuvassa enemmän kuin veistoksin tai pylväin koristettu rakennus.
Ulos galleriasta ja etenkin luontoon tuotua taidetta kutsutaan usein ympäristötaiteeksi. Havimäki sanoo julkiseen kaupunkiympäristöön tuotua taidetta paikkasidonnaiseksi taiteeksi.
– Julkisen taiteen tehtävä on kommentoida ja antaa ajattelemisen aihetta. Joltain pysyvältä teokselta kuten pronssiveistokselta vaaditaan tietysti ajattomuutta, mutta esimerkiksi väliaikaisissa työmaa-aidoissa voi olla juuri siihen tilanteeseen ja aikaan sopivia teemoja.
Havimäki kertoo, että isoissa projekteissa kuten koulujen tai kirjastojen rakentamisessa taiteilija otetaan mukaan jo hyvissä ajoin. Jopa rakennustyömaan aita saatetaan kuvittaa: on parempi, että aidassa on yhtenäistä, aiheeseen liittyvää sisältöä kuin sattumanvaraisesti tehtyjä graffiteja ja mainoksia.
Kaikesta jää jälki
Havimäki on itse tehnyt valmistumisestaan eli vuodesta 2009 asti ympäristötietoista taidetta kierrätysmateriaalista. Vanhoista nahakatakeista syntyneet eläinhahmot muistuttavat katsojaa siitä, että kaikesta jää jokin jälki.
– Nahka on siitä hauska materiaali, että kun siihen tulee reikä, sitä ei voi parsia. Samoin luonnossakaan kaikkea ei voi paikata. Kun kaadamme puun, samalle paikalle ei koskaan kasva toista aivan samanlaista puuta. Se saattoi myös olla jonkun uhanalaisen lintulajin pesäpuu, Havimäki pohtii.
Toisaalta kaikki luonnossa kiertää. Taiteilijan käsissä se, mikä alun perin oli jonkun iho ja palveli sen jälkeen ihmisen takkina, muuttuu kuvataiteeksi. Prosessi on monella tavalla ekologisempi kuin pikamuoti, jossa kierrätyskelvottomasta materiaalista halpatyövoimalla tehty, manterelta toiselle rahdattu vaate lentää parin käyttökerran jälkeen roskiin.
Havimäen eläinhahmot ovat sympaattisia ja söpöjä, vähän kovia kokeneen olosia. Helposti tulee mieleen, että tämä eläin pitäisi pelastaa ja paijata ehjäksi. Samalla vähän hymyilyttää.
– Usein ihminen alkaa katsoa omaa nahkatakkiaan vähän eri silmällä, kun on nähnyt töitäni. Toisaalta en usko paasaamiseen, joten olen yrittänyt saada hahmoihin mukaan myös keveyttä. On ihan okei katsoa näitä hahmoja ja ajatella vain, että onpa söpö, taiteilija sanoo.
Tekijän ja tilaajan välinen linkki
Harva taiteilija elää pelkästään taidetta tekemällä, etenkään näinä aikoina. Johanna Havimäki työskentelee myös graafikkona ja taidealan konsulttitoimisto Public Art Agency Finlandissa eli PAAFissa.
Kuvataiteilija, arkkitehti Maija Kovarin perustama PAAF toimii taiteilijan ja asiakkaan yhdyslinkkinä, kun iso, yleensä julkinen tilaaja haluaa hankkia taidetta.
– Monessa kunnassa on sitouduttu käyttämään tietty prosentti rakennuskustannuksista taiteeseen. Osaamista taiteen tilaamiseen kunnissa on harvoin, ja toisaalta harva taiteilija osaa markkinoida itseään kunnille, Havimäki perustelee konsulttitoimistojen virkaa.
– Mietimme yhdessä tilaajan kanssa, millainen teos kohteeseen voisi sopia. Usein järjestämme aiheesta taiteilijoille kilpailun. Autamme vielä kilpailuun osallistuvia taiteilijoita käytännön asioissa ja toteutuksessa.
Havimäen omaa taidetta pääsee seuraavan kerran ihailemaan tällä tietoa taideyhdistys Rajataide ry:n ryhmänäyttelyssä Galleria Muuntotilassa Tampereella. Näyttelyn on tarkoitus avautua yleisölle 5. kesäkuuta, ja se on avoinna juhannukseen saakka.
– Toivottavasti koronatilanne sallii näyttelyn pitämisen. Töiden esille tuominen on kuitenkin taiteen tekemisen pointti. Ei näitä omaksi iloksi ja harrastukseksi tehdä vaan yleisöä varten, Johanna Havimäki toteaa.
