Kisu, Sisu, Visu, Misu – Neljä kissanpoikaa kohta jäällä liukkahalla alkoi temmeltää…

Vanha lastenlaulu tuli mieleeni, kun kuuntelin radiosta erään henkilön kertomusta jäihin putoamiseen päättyneestä hiihtoretkestään. Onnekseen hän oli kuntoilija ja avantouimari eikä panikoinut, vaan onnistui punnertamaan avannosta ylös ja pääsi kotiin. Lastenlaulussahan Halli-koira nostaa katit avannosta viime hetkellä.

Tiedän, että monella on hinku pilkille. Viime talvena ei ainakaan Näsijärvelle ollut juuri menemistä, pienemmille järville kyllä. Ymmärrän toki pilkkimisen ihanuuden, vaikka itse en kyseisestä kalastusmuodosta välitä.

Oma talvikalastuskokemukseni rajoittuu apurina olemiseen, kun uitimme rysiä jään alle isäni kanssa. Siitä on aikaa kymmeniä vuosia. Muistaakseni se tehtiin tammikuussa. Siihen aikaan jäät olivat riittävän paksuja myös Näsijärvellä, jonka mateita soppakaloiksi pyydystimme.

Tänä talvena jäihin on pudonnut ja kuollut monta ihmistä. Jäille on menty suksilla, potkukelkoilla ja retkiluistimilla. Vaikka kuinka pilkkihimo polttelee, pitäisi uskoa, että jos on pari yötä ollut viisi astetta pakkasta, niin jää ei vielä kestä. Isommallakin pakkasella se on heikkoa salmissa, ojansuissa ja muissa virtapaikoissa. Myös jään päälle kertynyt lumi estää jäätymistä. Ainakin sitten naskalit kaulaan, ennen kuin noudattaa jäälakeuden kutsua.

Sain kerran päähäni kokeilla, minkälaista on uida vaatteet päällä. Kokeiluni tapahtui kesällä ja ylimääräisiä vaatteina ylläni olivat vain farmarit ja t-paita. Yllätyin uimisen hankaluudesta. Pinnalla pysyminen oli paljon vaikeampaa kuin normaalissa uima-asussa. Kokeiluni perusteella uskon pystyväni kuvittelemaan, kuinka hankalaa voi olla punnertaa avannosta ylös edes autettuna, saati ilman auttajaa. Kylmä vesi kangistaa ja paksut vaatteet ja jalkineet vetävät tehokkaasti pinnan alle.

Aikoinaan Artturi Tiura kuljetti Tampereen ja Kurun välillä linja-autolla ihmisiä jäätä pitkin. Mutta silloin maanteitä ei aurattu, jäät olivat paksuja ja Tiura tunsi reittinsä. Se, joka ajaa tutkimattomalle nykyjäälle minkäänlaisella ajoneuvolla, on suoraan sanottuna tyhmä. Kyllä sen huomaa sitten itsekin, kun jää kulkupelin alla pettää ja vajotaan. Voi iskeä pieni katumus ja paniikki.

Pysytään siis pois sieltä heikoilta jäiltä, niin kuin vanha lastenlaulu opettaa. Halli-koira ei välttämättä tule hätiin.

ARMI SAARELA