Laadun isäntä Jeremias Laatu oli myös vanginvartija ja -kuljettaja – Vankia kuljetettiin kahleissa, mutta joskus hän pääsi silti karkaamaan

Wilhelm Jeremias syntyi vuonna 1833 Nokian Kennolan kylän Mikkolassa, joka siihen aikaan kuului laajaan Pirkkalan pitäjään. Pojan kutsumanimeksi tuli Jeremias.
Jalkapuu oli aikoinaan perinteinen vankien rangaistuskeino.

Jeremiaksen isä oli sotilaan poika Isak Fisk, joka oli mennyt naimisiin 15 vuotta itseänsä vanhemman Mikkolan lesken Leenan kanssa. Näin Isakin nimeksi tuli ajan tavan mukaan Mikkola. Isakista tuli paitsi Mikkolan isäntä myöskin lautamies ja kuudennusmies.

Perheessä oli äidin edellisestä liitosta kolme Jeremiasta vanhempaa veljeä, joista Karlista tuli seuraava Mikkolan isäntä. Jeremias muutti vuonna 1857 Ylöjärvelle ja meni naimisiin Laadun tyttären Karolinan kanssa. Näin Jeremias Mikkolasta tuli Jeremias Laatu, suurehkon talon vävy ja myöhemmin myöskin lautamies. Luotettavana miehenä Jeremiakselle uskottiin myös kivalterin tehtävä.

Mutta mikä on kivalteri? Sanan alkuperä on ruotsin gevaldiger, joksi saatettiin nimittää poliisiakin. Poliisi joutui joskus käyttämään väkivaltaa (saksaksi Gewalt). Kivalteri oli myös vanginkuljettaja. Vankeja jouduttiin muun muassa kuljettamaan vankilasta käräjille ja takaisin. Jos matka oli pitkä, kivalteri kuljetti vangin seuraavalle kestikievarille, jossa vanki luovutettiin seuraavalle kivalterille.

Kuljetuksessa oli aina vankipassi mukana. Vankia kuljetettiin kahleissa, mutta joskus hän pääsi silti karkaamaan. Siitä tuli kivalterille sakkotuomio. Kuljetus tapahtui siihen aikaan tietenkin hevosella. Vanki yöpyi ja ruokaili kivalterin kotona, sinkilällä seinään kiinnitettynä. Jos vanki sai tilaisuuden, hän saattoi pahoinpidellä vartijaansa. Sattuipa niinkin, että vanki tappoi vartijansa.

1600-luvulla säädetyn lain mukaan kuolemanrangaistuksen vaihtoehdoksi oli tullut vankilatuomio. Se tietenkin lisäsi elävien vankien määrää. Vanki saattoi myös istua yhden pyhäpäivän jalkapuussa kirkonmäellä kaikkien töllötettävänä, jonka jälkeen hän vietti tietyn ajan vankilassa vedellä ja leivällä. Sakkorangaistus muutettiin linnatuomioksi, jos syytetty oli varaton.

Vankipassissa saatoi lukea näin: ”Läänin Kiwalterin Lampenin tulee täällä olevasta Linnan-wankeudesta ottaa ja peräänkatsannon alla wankiwartiain wälillä, wankikyydillä 1 hevosella Kruunun-Nimismiehelle Pirkkalan Nimismies kunnassa lähettää vangitun miehen F.W. rangaistawaksi seitsemäntoista parilla raippoja kaksi lyömää parilla jonka rangaistuksen Kejsarillinen Turun Hovioikeus päätöksen kautta annettu. Hämeenlinnassa 28 heinäkuuta 1877”

Jeremias Laatu piti tarkkaa kirjaa siitä, keitä hän oli ”ravinnut, hoivannut ja kyytinyt”. Kyydin pituus mitattiin niin kutsutuissa ryssänvirstoissa (1 066 metriä) ja korvaus oli 10 penniä virstalta. Lisäksi tuli korvaus ravinnosta.

Vankikuljetus lähdössä matkaan.

Tässä eräs raportti kuljetuksesta ja korvauksesta: ”18 p tammikuuta 1876 Kuopion kupernöörin passilla piti viedä vankittu mies Johan W vankistoon Turuun kaupunkiin. Täältä viety Karkkuun, 52 virstaa, kyytiraha 5 mk 20 p, ravinnon maksu 28 penniä. 3 päivä helmikuuta Tampereen pormestarin passilla tänne tuotu Kasper P. Täältä vietiin Kurun vankivartion tykö Hainarille, 50 virstaa, kyytiraha 5 mk, ravinto 28 penniä.”

Ylöjärvellä oli toinenkin vanginkuljettaja, nimeltään Otto Sjöstedt. Ote 8. heinäkuuta 1876 tapahtuneesta kyydistä:

”Otto Syöstett toi Pispalan kylästä 10 virstan matkan kolme vaimoihmistä ja makson Syöstetille 1 markka kappaleelta. Tämän pitäjän nimismiehen passilla edellä mainitut naiset kytittiin 3 hevosen kytillä Messukylään.”

Kivalteri ei kuljettanut pelkästään vankeja. 7. tammikuuta vuonna 1876 hän kuljetti torpan vaimon Maria H:n Ikaalisten pitäjästä Ylöjärveltä Tampereen lasarettiin. Korvaus oli 1 markka ja 50 penniä.

Jos vanki oli matkalla esimerkiksi Turkuun, Hämeenlinnaan tai Pohjanmaalle, Jeremias Laatu ei vienyt heitä perille asti, vaan seuraavalle vanginkuljettajalle. Suurin osa Jeremiaksen matkoista tapahtui Hämeenkyröön tai Messukylään. Muita matkoja tuli esimerkiksi Tampereen lasarettiin tai Kaarilaan käräjille.

Jeremias Laatu piti tarkkaa kirjaa kuljetettavista ja kuljetuista matkoista. Matkoja tuli vuodessa pitkälti toista sataa. Ei siis ihme, että Laadulla oli kymmenkunta renkiä ja melkein yhtä monta piikaa.

TORBJÖRN NIKUS

Vankeja kuljetettaessa piti olla mukana vankipassi.
Kivalterin merkki kertoi oikeudesta kuljettaa vankeja.
Härmän häjyt Annti Isotalo ja Antti Rannanjärvi olivat kuuluisia vankeja.