Anni Kytömäki: Margarita, Gummerus 2020, 582 sivua
Margarita on ylöjärveläislähtöisen Anni Kytömäen kolmas romaani.
Kirja kertoo sodan jälkeisestä ajasta etenkin nuoren hierojan Senni Sarakorven näkökulmasta. Romaanissa sekoittuvat yksilön tarpeet, valtion halut ja luonto.
Enempää en arviossa aiheista paljasta, sillä itse luin kirjan edes takakansitekstiä vilkaisematta, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi.
Margarita oli heti alusta lähtien miellyttävää luettavaa, ja etenkin kirjan keskiosa tempaisi mukanaan.
Luin kirjaa yhtenä lauantaina iltayhdeksästä kahteen asti yöllä, koska en malttanut jättää sitä aiemmin kesken.
Anni Kytömäen esikoista, monesti palkittua Kultarintaa (2014) en ole lukenut, mutta Kivitaskun (2017) olen. Kivitaskukin oli hyvä, mutta pidän Margaritaa kuitenkin sitä onnistuneempana.
Margarita on eheä kokonaisuus, ja Kytömäen rikas kieli tukee 50-luvun kuvausta hyvin.
Romaani on tasapainoinen ja siinä on hyvällä tavalla rauhallinen tunnelma, vaikka kirjassa tapahtuukin paljon.
Yksi romaanin parhaista puolista on sen yllätyksellisyys. En viitsinyt edes arvailla, mitä kirjassa seuraavaksi tapahtuisi, koska olisin ollut kuitenkin väärässä.
Myös luonto on luontokartoittajaksi ja hierojaksi kouluttautuneen Kytömäen teoksessa vahvasti läsnä. Ei saarnaavasti tai alleviivatusti, vaan sopivan kokoisena osana kokonaisuutta.
Pidin myös kirjan symboliikasta.
Sen olemassaoloa ei usein lukiessa edes huomannut. Mutta kun jäin aivan vahingossa miettimään lukemaani, ymmärsin, mitä kaikkea tekstiin olikaan piilotettu. Tuntui, kuin olisin päässyt avaamaan pikkuisia lahjapaketteja.
Lue myös:
Anni Kytömäki kirjoitti kirjan rannoista, kallioista ja vapautta kaipaavista ihmisistä
