Oli elokuu. Seurasin herkeämättä usean eri palveluntarjoajan säätiedotuksia. Ne ennustivat johdonmukaisesti samaa.
Talon kolmelle päädylle ulottuva iso terassi oli pesty ja hiottu sekä kuivunut monta päivää. Edelleen olisi tiedossa sateettomia vuorokausia. Siispä öljyämään.
Mutta kuinka kävikään? Seuraavana yönä saapui pitkä ja rankka sade. Näky oli surullinen, kun hetken jo niin kauniin tasaisesti imeytynyt öljy lainehti laudoilla. Työn saa viimeistään ensi keväänä aloittaa alusta. Jos intoa riittää, niin tervetuloa talkoisiin.
Kuuntelin (ja luin) asiantuntijoita. Eipä paljoa hyödyttänyt. Luulisi, että olisi melko yksinkertaista ennustaa, sataako huomenna vai ei, mutta taidan luulla väärin.
Kun lähipäivien sääennusteetkin menevät pieleen, niin miksi meidän pitäisi vielä monimutkaisemmissa, pidemmälle tulevaisuuteen kohdistuvissa arvioissa luottaa kaikkiin asiantuntijoihin? Entä sitten, kun eri asiantuntijat ennustavat erilaisia lopputuloksia?
Epävarmuuksia ja koulukuntia on paljon, joten eroavaisuudet ovat ymmärrettäviä ja myös todennäköisiä. Esimerkiksi talouskysymyksissä poliittiset kannat vaikuttavat vahvasti taustalla.
Olen itsekin lakimiehenä asiantuntija enkä toivo, ettei kukaan minua enää jatkossa uskoisi. On silti ilmeistä, että eri juristeilla voi olla keskenään eriävät näkemykset ja perustelut. Asiantuntijuus ei ole mikään tae siitä, että oma ennuste lopulta varmasti toteutuisi.
Silti joidenkin mielestä pitäisi olla hiljaa ja luottaa siihen, että kyllä asiantuntijat ja valtaapitävät osaavat ratkoa ongelmat meille parhain päin. Jos olemme eri mieltä, emme ymmärrä etuamme – tai ainakaan yhteistä hyvää.
Kun esimerkiksi iltapäivälehtien kolumnistit kritisoivat ja kyseenalaistavat valtakunnan hallituksen toimia ja toimimattomuutta, niin vastairvailuna kysytään, pitäisikö neuvotteluihin ja päätöksentekoon jatkossa lähettää toimittajia eikä poliitikkoja. Tarkoituksena ilmeisesti on osoittaa kullekin oma paikkansa, mutta minä totean nykymenoa seurattuani, että tuo voisi olla oiva idea: järjestettäisiin vaan toki ensin uudet vaalit. Sitä paitsi, jo tähän mennessä monella poliitikolla on ollut toimittajatausta.
Pian on talvi. Erityisen kylmä se lienee heille, jotka ovat juuri menettäneet esimerkiksi työpaikkansa, omaisuutensa, terveytensä tai rakkaan läheisensä. Vaikka terassini on nyt pilalla, olen silti onnekas. Minulta meni vain muutama kymmenen tuntia aikaa ja muutamalla kympillä öljyä – sekä usko sääennusteisiin. Ei muuta.
Lue Katariina Sorvannon aiempia kolumneja:
Ei paineita? – Ehkä hän ei stressannut liikaa
Piditkö lupauksesi? – Ei kannata verrata itseään muihin
Katariina Sorvanto: Vasemmalla kädellä
Katariina Sorvanto: Roskaa, roskaa, vähemmän roskaa!
