Parrasvaloissa paistatellaan ja kilistellään voiton maljoja hymyissä suin yhdessä Saksan ja Ranskan ynnä muiden ykkösvaltioiden päämiesten kanssa ja luullaan olevamme Euroopan vallan ytimessä.
Mansen Marin kuvittelee ilmeisesti päässeen kaupankassalta Euroopan sisäpiiriin, haloo.
Kyllä eletään aikoja. Me suomalaiset suostumme vapaehtoisesti pönkittämään italialaisen kuluttajan juhlia. Italian hallitus toimii isänmaallisesti kieltäytymällä kurittamasta kansaa veroilla. Italiassa kulut katetaan lisälainan otolla valtion taholta, jota ei tarvitse maksaa kuluttajan elintasoon koskematta.
Italian valtion velka on Euroopan suurimpia, mutta tavallisen italialaisen varallisuus on kymmenkertainen verrattuna suomalaiseen. Siinä todella patrioottista porukkaa.
Mielestäni pääministerimme ja hallituksen ensimmäinen tehtävä on taata kansalaiselleen hyvinvointi ja kaikki muu on epäoleellista.
Pääministerimme Sanna Marinin käsittämätön kunniahimo olla kaikkien suurten valtioiden päämiesten kaveri maksaa tavalliselle kansalaisella rutkasti. Marinilla ei ollut lähtiessäkään ilmeisesti mitään konkreettista neuvottelutavoitetta.
Heittäytymällä pois nuukasta nelikosta menetimme ne edut, jotka nelikko sai. Ihmettelenkin entisen pääministerimme ja nykyisen valtionvarainministerin Matti Vanhasen haastallelussa antamaa kommenttia: ´mikähän haloo siitä olisi tullut, jos olisimme neuvotelleet vain jäsenmaksuista´.
Niukan nelikon arvostus vain lisääntyi ja hyvät alennukset tulivat, siinäkin Suomi jäi nuolemaan näppejään linjattoman esiintymisensä vuoksi.
Pääministerimme esiin tuomat suuret Suomen neuvotteluvoitot ovat pelkkiä lillukanvarsia. Sopimukseen kirjattiin useita asioita Suomen vaatimuksesta, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä, viis siitä missä pilkku seisoo.
Rahastahan Brysselissä neuvoteltiin. Pääministeri Marinin kommentti jäsenmaksujen alennuksista on outo.
”Se olisi ollut epäreilua”, hän toteaa. Kysymys kuuluukin, kenelle se oli epäreilua, ei ainakaan niukalle nelikolle, eikä olisi ollut meille suomalaisella veronmaksajallekaan, päinvastoin. Marin oli neuvottelemassa suomalaisen kansan eduista, eikä viemässään itseään hymyillen vallan ytimeen hinnalla millä hyvänsä. Suomelle tämä maksoi 100 milj. euroa joka vuosi lisää.
Tällä menolla tuhoamme isiemme meille antaman hyvinvointivaltion ja jätämme tuleville sukupolville kurjuuden.
Hyvä äänestäjä, sinähän olet heidät sinne valinnut, miltä nyt tuntuu, missä meidän isänmaallisuus, olisikohan aika tehdä jotain viisasta?
Tällä menolla ei hyvää seuraa.
Carl Danhammer
