Hiljattain minulle tarjoutui mahdollisuus hakea unelmieni työpaikkaa.
Luonnollisesti ensimmäisenä askeleena avasin ansioluetteloni. Kuluvan vuoden aikana olen jälleen haalinut lisää työkokemusta sekä luottamustehtäviä. Päivityksen jälkeen hahmottelin työhakemusta ranskalaisin viivoin, jotta kirjoittaminen olisi selkeämpää ja saisin parhaan mahdollisen hakemuksen tehtyä.
Sen jälkeen lamaannuin.
Olen entinen kympin tyttö. Halusin päästä lukioon, jossa oli aikoinaan korkea keskiarvoraja. Pääsin heittämällä sisään. Lukiosta valmistuin aikataulussa kohtuullisen hyvin arvosanoin. Pidin tarkoituksella yhden välivuoden, jotta keksisin mihin haluan jatko-opiskelemaan. Pääsykoekeväänä hain kolmeen eri kohteeseen, joihin kaikkiin pääsin pääsykoesuoritukseni perusteella.
Valmistuin juuri yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi. Opiskeluiden lisäksi olen tehnyt muutaman oman alani harjoittelun ja avustanut ylioppilaslehtiä Tampereella ja Jyväskylässä. Olen istunut useamman järjestön hallituksessa ja harrastuksenani toimin kahden tapahtuman viestintävastaavana.
Minusta tuntuu, etten osaa mitään.
Olen nuori, korkeakoulutettu nainen – siis tyypillinen huijarisyndrooman uhri. Huijarisyndrooma on ajatusvääristymä, jossa ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan ja uskoo niiden olevan hyvän onnen ja sattuman tulosta.
Tällaisesta ajattelusta kärsiminen on hyvin raskasta.
Onnekseni huijarisyndroomasta on mahdollista opetella eroon. Olen hiljalleen pyrkinyt siihen, etten vaadi itseltäni liikoja. Saan paljon positiivista palautetta siitä, miten osaava järjestötoimija olen. Työtodistuksissani minua suositellaan työntekijäksi kiitettävin arvioin.
Vääränlaisista ajatusmalleista on vaikea opetella eroon, varsinkin kun on yli kymmenen vuotta pyrkinyt suoriutumaan täydellisesti. Epäonnistuneet työnhaut tai hävityt puheenjohtajavaalit ovat aiheuttaneet takapakkia toipumiseen. Negatiiviset kommentit kirvelevät vuosienkin jälkeen.
Tämän kolumnin kirjoittaminen ei ole ollut helppoa. Monta kertaa on tuntunut siltä, että olen lahjaton kirjoittaja eikä minulla ole mitään sanottavaa.
Toisin kävi.
Seuraavaksi aion avata työhakemustiedoston ja kertoa, että olen pirun osaava tyyppi.
