Kun puut eivät kasva vanhoiksi tai ehdi lahota, moni maamme lintulaji jää vaille pesimäpaikkaa. Koloja tarvitsevia lintuja voi auttaa monimuotoisella metsänhoidolla sekä esimerkiksi ripustamalla linnunpöntön pihaan.
Kolopesijöiden pesimäpaikoista on Suomessa pulaa. Vaikka yli 70 prosenttia Suomen maapinta-alasta on metsien peitossa, ovat metsämme varsin nuoria. Vanhat ja lahot puut tarjoavat oivallisen pesimäpaikan monille lintulajeillemme, joista osa on uhanalaisia. Kun sopivat puut katoavat, myös linnut vaarantuvat.
Metsänhoidossa olisikin hyvä välttää liiallista harvennusta ja siistimistä. BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivanen muistuttaa, että omalla pihalla tai tontilla voi vaalia ympäristön monimuotoisuutta.
– Vapaana rehottavat kukkakasvustot ovat tärkeitä niin hyönteisille kuin niitä ravintonaan käyttäville linnuille, ja pensaikkomainen alikasvos tarjoaa monille linnuille suojaisia pesimäpaikkoja, Toivanen kertoo.
Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lintulajeista esimerkiksi käenpiika, tervapääsky sekä helmi- ja varpuspöllö ovat kolopesijöitä. Myös tutut hömötiainen ja töyhtötiainen ovat riippuvaisia lahoavista puista, sillä ne kovertavat niihin itse pesät. Etenkin hömötiainen on kärsinyt sopivien pesimäpaikkojen häviämisestä, ja se luokitellaan nykyään erittäin uhanalaiseksi.
Linnunpönttö auttaa kolopesijöitä
Hyvä ja tehokas keino auttaa lintuja on ripustaa linnunpönttö. Tuttuja pöntöissä pesiviä lajeja ovat esimerkiksi kirjosieppo ja leppälintu. Myös monet petolinnut – kuten silmälläpidettävä helmipöllö ja uhanalainen tuulihaukka – hyötyvät pöntöistä. Erittäin uhanalaista räystäspääskyäkin voi auttaa lajille tehdyillä pöntöillä, kertoo Toivanen.
Linnunpöntön avulla voi houkutella lähiympäristöönsä myös lintulajeja, jotka eivät ole siellä ennen pesineet.
– Esimerkiksi kirjosieppoa tai leppälintua ei varmasti saa pihaansa ilman pönttöä. Pihapiiri voi olla näille lajeille oikein hyvä pesimäpaikka, mutta myös sopiva kolo tarvitaan, Toivanen kertoo.
Linnunpöntön asentamistavalla ei ole juuri merkitystä lintujen kannalta.
– On toki hyvä laittaa pönttö vähän korkeammalle, jolloin linnut kokevat sen turvalliseksi. Pönttöä ei kannata myöskään laittaa kovin paahteiseen paikkaan: tasainen lämpötila ympäri vuorokauden on paras, Toivanen kertoo.
Huolehdi pöntön siisteydestä
Toivanen kertoo, että vaikka talvi ja varhaiskevät ovat parhaita ripustusaikoja, uusia asukkaita voi saada pönttöön pitkin kesää. Pikkulintuja varten pönttöön ei tarvitse laittaa mitään pesimätarvikkeita, sillä ne huolehtivat pesänrakennuksesta itse.
– Sen sijaan esimerkiksi telkälle ja pöllöille, jotka eivät rakenna varsinaista pesää vaan tekevät ainoastaan pienen pesäkuopan, on pöntön pohjalla hyvä olla pieni kerros esimerkiksi sahanpurua, Toivanen täsmentää.
Syksyllä tai talvella on puolestaan hyvä putsata pönttö, jotta pesintöjä haittaavat loiset eivät pääse leviämään. Toivanen myös muistuttaa poistamaan huonokuntoiset pöntöt ja korvaamaan ne uusilla.
Eri lajeilla eri tarpeet
Mistä sitten tietää, mikä laji pöntössä pesii? Toivanen kertoo, että tavallisia pönttölintuja on vain parikymmentä lajia, joten ne voi opetella tunnistamaan melko helposti. Kaikki linnut eivät pesi samanlaisissa pöntöissä. Pöntön koolla ja etenkin lentoaukon halkaisijalla on merkitystä siihen, mitä lajeja pönttöön päätyy.
Linnunpönttöä nikkaroidessa tai hankkiessa kannattaakin kiinnittää huomiota näihin seikkoihin, jos haluaa tarjota pesän jollekin tietylle lajille.
– Jotkut lintulajit vaativat myös aivan oman muotoisensa pöntön: esimerkiksi harmaasieppo pesii etuosastaan puoliksi avoimissa pöntöissä ja puukiipijän pönttö on muodoltaan kolmiomainen ja kulkuaukot pöntön sivuilla, Toivanen toteaa.
