Moottorisaha laulaa eloisasti, kun takamaalainen ITE-taiteilija Juha Käkelä muotoilee lehmuspölkystä metsän kuningasta. Voimakasrakenteinen ja kokomusta korppi pällistelee ronkkuen Husqvarnansa kanssa svengaavaa miestä. Pihassa esittäytyy veistäjän runsaslukuinen metsäneläinten joukko uteliaasta kaarneesta petomaiseen ilvekseen. Moninkertainen Suomen mestari juoksee Ylöjärveä maailmankartalle moottorisahaveiston sinivalkoisena ikonina.
Moottorisahataiteilija Juha Käkelä tietää, miksi hän on viehtynyt ulkoilmassa työskentelyyn sekä erilaisten ihmis- ja eläinhahmojen muotoiluun. Kädentaitajan silmä tunnistaa pöllistä kuin pöllistä luontoäidin valmiiksi synnyttämät veistokselliset piirteet. Voimakaskämmeninen mies hallitsee moottorisahan lisäksi taltat sekä rälläkät.
– Äitini isä oli arvostettu kengitys- ja kyläseppä. Isäni isä teki elämäntyönsä puuseppänä Finlaysonilla. Heidän jalanjälkiään minä olen seurannut vaahtosammuttimen kokoisesta vesasta lähtien, Käkelä avaa lahjakkuutensa juuria.
– Vuoleskelin pajusta pillin heti, kun puukko uskottiin näppeihini. Askartelin kuusenkävyistä lehmiä ja männynkävyistä lampaita sekä pystytin kuivaneista puunoksista risuaitaa. Kevätpuroon rakensin vesimyllyn. Luonto on vetänyt minua aina puoleensa. Metsästä olen löytänyt aina raaka-aineeni, moottorisahataiteilija kuvaa poltettaan luonnonmateriaaleihin.
– Olen syvimmiltäni metsien mies. Luonnon eläimet ovat minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita. Moottorisahani soikin eläinkunnan kunniaksi. Erityisesti olen viehtynyt lähimännistössä viihtyvään korppiin. Varislinnun viisaus on vertaansa vailla. Pidänkin veistämääni kaarnetta parhaimpana luomuksenani.
Käkelällä on hujahtanut pian kolme vuosikymmentä moottorisahaveiston parissa. Taitaja haluaa jakaa osaamistaan; hän on suosittu veistokurssien opettaja.
Moninkertainen lajinsa Suomen mestari on niittänyt kunniaa ja mainetta kotimaan lisäksi kansainvälisesti. Hän on vakiokutsuttu yhdessä maailman arvostetuimmassa moottorisahaveistotapahtumassa eli Tomskin Kirveen päivillä Keski-Siperiassa. Mies palaa jälleen halusta osallistua ensi elokuussa monikansalliselle festivaalille Venäjällä runsaan kahdensadan muun kutsutaiteilijan kanssa.
Otsotempaus ilahduttaa
Jos karhulla on monta nimeä kuin rakkaalla lapsella, on Juha Käkelällekin kertymässä komea katras okseja, kontioita, mesikämmeniä, pähkinöitä, metsänomenoita, otsoja, nalleja, kouvoja, kuomia sekä nalleja.
Käkelä on tarttunut uudenvuodenpäivästä lähtien moottorisahaansa veistääkseen jokaiselle päivälle omistetun karhun. Karkausvuoden johdosta moottorisahataiteilijan otsopesueeseen syntyy 366 nallea.
– Karhutempaus merkitsee minulle itselleni hyvin paljon. Näen, miten suomalaisille merkityksellinen metsäneläimen eri ominaisuudet tulevat päivänvaloon. En ihmettele, miksi liitämme metsänkuninkaaseen hyvin paljon mystiikkaa sekä erilaisia uskomuksia. Karhu kerta kaikkiaan on kovin voimauttava luontokappale.
Käkelä on vakuuttunut veistettyjen karhujen vankkumattoman suosion pysyvyydestä. – Olen tehnyt metsänomenia urani ensiaskeleilta lähtien. Ihmiset haluavat niitä, eikä niiden luominen ole tekijällekään puisevaa puhdetta.
Käkelän veistostarhassa on vanhan Hämeen maakunnan tunnuseläimenä tutuksi tulleita ilveksiä. Tupsukorvien tekeminen on moottorisahataiteilijan mielestä virkistävää ja haasteellista hommaa, sillä oikukkaan kissapedon pölkystä loihtiminen ei ole helpoin nakki.
– Kotikissoja on pyydetty tekemään, mutta riittävän hyvää lemmikkikehrääjää en ole onnistunut muotoilemaan. Siinä on minulle kerrakseen tulevaisuuden haastetta.
Käkelä on tehnyt koiria niin paljon, ettei hän muista tarkkaa lukumäärää.
– Kaikki rodut olen varmasti loihtinut pölkyistä esiin. Moni haluaa juuri sellaisen hauvan kuin hänellä on ollut lemmikkinä. Viimeksi tein saksanpaimenkoiran. Villakoiria on putkahdellut niin trimmattuina kuin karvakuontaloina.
Moottorisahataiteilija tietää monen maanviljelijän kiinteän suhteen uskolliseen hevoseensa. Ylöjärvi tunnetaan hevoskaupunkina ravikeskuksensa sekä erilaisten hevostilojensa ansiosta.
– On päivänselvää, että repertuaarissani on oltava ruunia ja tammoja. Suomen hevonen ansaitsee veistoksensa. Olen veistänyt Suvi-polleluomuksen, joka on kunnianosoitus vaarini pitkäaikaiselle luottohepalle.
Eppu Normaali -rockyhtye liitetään jokaisessa niemessä ja notkelmassa 151-vuotiaaseen Ylöjärveen. Paljasjalkaisena ylöjärveläisenä Käkelä on rokannut nuoruudestaan lähtien Eppujen tahdissa.
– Onhan meillä yhdistävänä tekijänä mainio Takamaan kylä. Kävin tunnollisesti kuuntelemassa poikia Alamökissä, jonka kuvanveistäjä Kimmo Schroderus on ikuistanut ikonisesta yhtyeestä muotoilemaansa veistokseen.
Käkelä osaa kaikki Eppujen biisit ulkoa. Moottorisahataiteilija on tehnyt monia töitä Eppujen kunniaksi. Kitara, taivas ja tähdet on yksi innoittavimmista riimitelmistä.
Kunnianosoitus puulle
Suomi on metsien maa, ja vihreä kulta on kansallisrikkautemme.
Juha Käkelä on vastannut metsien kutsuun. Mies viihtyy ja samoilee puiden valtakunnassa. Niin lehti-, mänty- ja kuusimetsät kuin lehdot ja korvet ovat samoilijalle tutuntuttuja.
– Puu on omin materiaalini.
Moottorisahataiteilija muistuttaa, että terveestä puusta valmistetut luomukset kestävät erinomaisesti aikaa – sata vuotta niiden elinkaaressa on realistinen ikä.
– Puu on ekologinen raaka-aine. Se on paitsi kestävä myös pohjoisen maamme oloihin luonteva, kodikas materiaali. Näinä ilmastoystävällisyyden kulta-aikoina huomio kiinnittyy myös puiden ominaisuuteen sitoa hiiltä.
Vankan kokemuksen puun työstäjänä hankkinut Käkelä tietää, että eri puulaadut käyttäytyvät hyvin eri tavoin niitä työstettäessä.
Käkelä saa hyvin puuta.
– Suuri yleisö tuntuu tuntevan ammattini ja työni erittäin hyvin. Kun ihmisten pihoissa tai metsissä kaatuu erikoisia puita, kiitettävän moni ottaa minuun yhteyttä tarjoten harvinaisuutta käyttööni. Olen kiitollinen tästä. Näin olen saanut veistopihaani hyvin iäkkäitä runkoja.
– Douglaskuusi on moottorisahataiteilijan suuri unelma. Tämä ainavihanta kuusipuu on työstöominaisuuksiltaan parasta A-luokkaa. Jälki on silmää hivelevää. Puu on väriltään herkän punainen. Pihkaisuus tuo oman eleganssinsa. Käsissäkin se tuntuu lämpimältä materiaalilta.
Käkelä on päässyt veistämään valtavia douglaskuusia, jotka ovat kasvaneet komeiksi rungoiksi Nokian Linnavuoressa.
– Kotoisat metsiemme puut ovat hyviä. Raita, poppeli, leppä ja tervaleppä sekä lehtikuusi. Kyllä kelpaavat.
Käkelä muistuttaa, että vuosisataiset laivojen rakentajat ovat osanneet suosia lehtikuusta sen kestävyyden johdosta muun muassa mastojen valmistusmateriaalina.
Pölli kertoo aiheen
Maailma kihisee aiheita ja ideoita, joihin ITE-taiteilija voi tarttua.
Juha Käkelä korostaa, että hän astelee joka kerta avoimin mielin veistotantereelleen.
– Valitsen ensiksi pölkyn. Silmäilen ja tunnustelen sitä. Jokainen pölli näyttää parhaat puoleensa. Niitä vahvistamalla ja esiin nostamalla luomus saa muotonsa. – Elän tässä ja nyt. Nautin fiilistelystä. Se on elämäntapani. Onnellisuuteni kumpuaa siitä, että voin tehdä sitä, mikä hyvältä tuntuu.
Kun Käkelä opettaa tulevia moottorisahataiteilijoita, hän kannustaa alasta kiinnostuneita heittäytymään.
– Antautumalla tekijä pääsee niihin maailmoihin, joita niin moottorisaha kuin erilaiset pölkytkin tarjoavat.
Käkelän mukaan moottorisahan on laulettava railakkaasti, ja sahaajan on suorastaan svengattava, kun hän kiertää kuin kissa kuumaa puuroa työstämäänsä pölkkyä.
