Teitkö uudenvuodenlupauksia? Millaisia?
Eräs tuttavani tapaa ryhmitellä lupauksensa näin:
– Mitä aloitan?
– Mitä lopetan?
– Mitä jatkan?
Pidän jaotteluista ja listoista. Tämä tässä on erityisen hieno ja viisas. Saadakseen jotain uutta pitää todennäköisesti luopua jostain vanhasta, vaikkei mistään suorasta vaihtokaupasta olisikaan kyse. Myös jatkaminen saattaa vaatia tahdonvoimaa. Ja niin edelleen.
Toinen tuttavani on todennut, että jos lupaa aloittaa ”uuden elämän” jonain muuna hetkenä kuin silloin, kun lupauksen tekee, koko ajatus on tuhoon tuomittu. Useimmiten asia lienee juuri näin. Miksei muutokseen voi ryhtyä saman tien?
Toisaalta keksin kyllä myös esimerkkejä siitä, ettei muutos aina ole heti mahdollista. Kun esimerkiksi olen luvannut kirjoittaa matkalaskut välittömästi reissujen jälkeen, en ole voinut sitä heti toteuttaa, koska juuri silloin ei ole ollut mitään matkaa. Myöhemmin olen luonnollisesti siirtänyt laskujen laatimista lähes viimeiseen määräpäivään saakka.
Mutta kehitystäkin on ilmennyt: viime joulu oli tähänastisen yrittäjäurani ensimmäinen, jolloin firmani matkalaskut olivat valmistuneet jo ennen pyhiä. Aina aikaisemmin muun muassa tapaninpäiväni oli kulunut laskutuksen parissa.
Kolmas tuttavani kertoi juuri ilahtuneena, kuinka oli ymmärtänyt, että nimenomaan hänen oman itsensä kehitys on olennaista. Ei siis kannata verrata itseään muihin, vaan mieluummin vaikka siihen, millainen itse oli esimerkiksi vuosi sitten. Näin oman kasvunsa huomaa parhaiten ja sitä kautta ehkä myös armollisuus itseä kohtaan voi kasvaa.
Mukava lähestymistapa on myös se, ettei lupaa mitään, vaan asettaa vain tavoitteita. Näin asian muotoili neljäs tuttavani.
Minä asetin vuodenvaihteessa tavoitteekseni juosta joka viikko vähintään kymmenen kilometriä, kerralla tai useammassa osassa. En kuitenkaan vielä kertaakaan ole toteuttanut tätä. On ollut kaikkea muuta… Mutta toisaalta olen alkanut pitää aiemmin inhoamistani jalka- ja askelkyykyistä – ja myös treenata niitä.
Ammattivalmentajien mukaan elämäntapamuutokset etenevät parhaiten pienillä konkreettisilla päivittäisillä muutoksilla. Muutos vaatii voimavaroja, eli täytyy olla aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä siihen.
En silti voinut olla hörähtämättä ja nyökyttelemättä viidennen tuttavani lohkaistessa, että laihduttaminen on todella helppoa: eihän silloin tarvitse edes syödä niin paljoa kuin aiemmin. Toki tiedän, ettei asia ole näin yksinkertainen, mutta pidän myös kärjistyksistä.
Lue Katariina Sorvannon aiempia kolumneja:
Katariina Sorvanto: Vasemmalla kädellä
Katariina Sorvanto: Roskaa, roskaa, vähemmän roskaa!
